Snooker.org on kauden alusta alkaen tehnyt rankinglistaa tilanteesta kauden 2014-2015 päätteeksi. Listalle huomioidaan viime kauden ja tämän kauden tienestit eli ne ansiot, jotka ovat rankingeissa voimassa kauden päätteeksi. Koska kausi on pahasti kesken ja palkintorahaa on jaossa vielä runsaasti, lista elää loppukauden aikana taatusti paljon. Silti European Tourin kilpailuista on pelattu puolet ja suurista turnauksistakin jo kolmasosa, joten joitain päätelmiä listasta voi tehdä. Tämän artikkelin tarkoitus on analysoida listaa ja valottaa muutosten taustoja.
Täksi kaudeksi voimaan astunut rahalista lisää entisestään mahdollisuuksia suuriin muutoksiin, sillä palkintorahat kasvavat viimeisillä kierroksilla selvästi enemmän kuin ennen. Entinen pisteisiin perustuva systeemi korosti tasaisuutta, nykyinen rahalista yksittäisiä pitkälle etenemisiä. Esimerkiksi ennen Mastersia, johon pääsee rankingin 16 parasta, on enää kaksi turnausta, mutta maailmanlistalla sijalla 105 olevalla Joel Walkerilla on yhä teoreettinen mahdollisuus päästä turnaukseen.
Kaudenvaihteen lista ei siis ole virallinen lista vaan siihen on ainoastaan koottu kaikki tienestit, jotka ovat kauden päätteeksi voimassa. Ennen kauden päätöstä pelattavien turnausten palkintorahoja ei ole huomioitu ollenkaan, joten ne ikään kuin lisätään listalle sitä mukaa kun turnaukset pelataan. Listaan voi suhtautua eräänlaisena ennusteena, joskin se perustuu täysin tilastoihin.
Kärkikamppailu
Kaudenvaihteen listalla Mark Selby on ykkönen noin 50 000 punnan erolla Ding Junhuihin ja Neil Robertsoniin. Kärkikolmikko on siis sama kuin reaaliaikaisessa rankingissa, mutta järjestys on hieman toinen Dingin ohitettua Robertsonin.
Erot kärkikolmikon välillä ovat kaikesta huolimatta pieniä. Esimerkiksi heikon alkukauden pelannut Ding on kaudenvaihteen listalla vain alle 50 000 puntaa perässä Selbyä. Ero on niin pieni, että Ding saisi sen kiinni esimerkiksi voittamalla UK Championshipin riippumatta Selbyn sijoituksesta. Tilanne on siis tällä hetkellä niin tasainen, että kärkikamppailu ratkeaa käytännössä kauden lopuissa turnauksissa – ratkaisevia eroja suuntaan tai toiseen ei ole syntynyt.
Kaudenvaihteen listassa on havaittavissa myös kärkikolmikon selkeä ero muihin, sillä listan neljäs, Barry Hawkins, on kolmosena olevaa Robertsonia jäljessä yli 220 000 puntaa – Hawkinsilla on siis vain vähän päälle puolet Robertsonin tienesteistä. Eron kurominen kiinni vaatisi käytännössä voittoa MM-kisoista tai muutamasta muusta suuresta turnauksesta sekä tasaista etenemistä pitkälle turnauksissa.
Top 16 -sijat
Kaudenvaihteen listalla kuudentoista parhaan joukossa on kaksi pelaajaa, jotka eivät siellä tällä hetkellä ole: Mark Williams ja Xiao Guodong. Sen sijaan sieltä pois ovat tippumassa Stephen Maguire ja Ali Carter. Lisäksi tämän kauden aikana Robert Milkins on jo noussut kuudentoista sakkiin ja Mark Davis tippunut pois sieltä.
Williams on listan sijalla 14 etenkin International Championshipin menestyksensä ansiosta. Sijoitus olisi nimittäin 19:s, jos Williams olisi hävinnyt IC:n karsintaottelunsa, ja 17:s, jos hän olisi tippunut kierrosta aiemmin kuin nyt. Kaikessa hiljaisuudessa walesilaisen edellinen kausi oli kuitenkin varsin hyvä. Hän muun muassa oli yhden kauden rahalistan 17:s. Tällä kaudella Williams on tienannut yhdenneksitoista eniten rahaa. Top 16 -paikka kauden lopussa on kuitenkin kaikkea muuta kuin varma, niin pienet erot Williamsin sijalukemilla on. Hän on kuitenkin mukana taistelussa paikoista eliitin joukossa.
Myös kausi kaudelta parantanut Kiinan kakkospelaaja Xiao Guodong on lähellä top 16 -sijaa. Xiao oli viime kauden rahalistan neljästoista ja on alkaneellakin kaudella muun muassa ollut Australian Openin välierissä. Kausi 2014-2015 ei ole kuitenkaan ollut toistaiseksi yhtä hyvä kuin edellinen. Kiinalaisen tasaisen varmasta kehityksestä kertoo lista hänen rankingsijoituksistaan edellisten kausien päätteeksi: 75-64-41-37-24. Kaudenvaihteen listalla Xiao on tällä hetkellä 15:s.
Ali Carterin tippuminen 16 parhaan ulkopuolelle ei olisi mikään yllätys, sillä hän ei ole terveysongelmiensa takia vielä avannut kauttaan, jos kutsuturnaus Champion of Championsia ei lasketa. Hänen rankinginsa on kuitenkin jäädytetty sijalle 13, mikä tarkoittaa, että Carteria kohdellaan kuin top 16 -pelaajaa. Ainoastaan äärimmäisen teoreettinen tilanne, kuten se, että viisi pelaajaa jakaisi 12:nnen rankingsijan täsmälleen samoin tienestein, voisi estää Carteria pääsemästä suoraan MM-kisoihin.
Sen sijaan ensi kaudella Carterin tilanne lienee heikompi, sillä jäädytys koskee vain tätä kautta. Englantilainen on ollut noin puoli vuotta kilpailematta, joten käytännössä hänen rankinginsa sisältää tällä ja ensi kaudella vain puolentoista kauden ansiot. Tällä hetkellä Carter on kaudenvaihteen listalla sijalla 27, ja sijoitus voi olla sitä luokkaa myös ensi kauden alussa.
Maguire on valahtanut listalla sijalle 21, joskin noin 25 000 punnan ero top 16 -sijoihin on ehdottomasti otettavissa kiinni. Huolestuttavampaa sen sijaan on hänen viime aikojen vireensä. Viime kauden yhden vuoden listalla skotlantilainen oli 22:s, vaikka eteni Indian Openissa välieriin, UK Championshipissa puolivälieriin sekä European Tourin osakilpailuissa kerran välieriin ja kolmesti puolivälieriin. Tasaisuus oli kuitenkin ongelma, sillä Maguire tippui MM-kisoissa ja neljässä muussa suuressa turnauksessa ensimmäisessä ottelussaan, jos mahdollisia karsintapelejä ei lasketa.
Tältä kaudelta Maguiren tilillä on jo puolivälieräpaikka Wuxi Classicista, mutta toisaalta myös pari avauskierroksen tappiota. 33-vuotias kyllä pelaa yhä hyvin, mutta ei kuitenkaan samalla tasolla kuin parhaimmillaan. Kymmenen perättäisen kauden päätteeksi 16 parhaan joukossa olleen Maguiren mahdollinen tippuminen 16 parhaan ulkopuolelle olisi joka tapauksessa huomionarvoinen tapahtuma. (Itse asiassa Maguire oli viime kauden päätteeksi pistelistan 17:s, mutta sillä ei ollut mitään käytännön merkitystä, sillä kauden alusta voimaan astuneella rahalistalla hän oli kolme pykälää ylempänä. Sen takia laskin myös viime kauden kymmenen kauden putkeen.)
Myös top 16 -sijojen sisällä on tapahtumassa pieniä muutoksia. Barry Hawkins on ohittamassa harvakseltaan pelaavan Ronnie O’Sullivanin, joka ei ole vielä tällä kaudella saavuttanut menestystä rankingturnauksissa. Hawkins on siis kaudenvaihteen listalla neljäntenä ja O’Sullivan viidentenä. Seuraavalla sijalla on yhä Mark Allen, Ricky Walden on noussut yhden pykälän seitsemänneksi ja Marco Fu kaksi sijaa kahdeksanneksi.
Kymmenen kärjen täydentävät Shaun Murphy (tällä hetkellä seitsemäs, mutta kaudenvaihteen listalla yhdeksäs) sekä Stuart Bingham (nyt yhdeksäs, listalla kymmenes). Judd Trump on säilyttämässä sijaansa yhdentenätoista ja Joe Perry on noussut 14. sijalta nykyisen listan sijalle 12. Sen sijaan John Higgins on putoamassa yhden sijan ja on on kaudenvaihteen listalla kolmantenatoista.
Sijat top 16:n tuntumassa
Top 16 -paikkojen tuntumassa ovat tässä järjestyksessä Ryan Day, Graeme Dott, Alan McManus, Liang Wenbo, Stephen Maguire ja Michael Holt. Tällä hetkellä rankingissa sijalla 24 ja kaudenvaihteen listalla sijalla 19 oleva McManus on ryhmästä kovimmassa nousukiidossa. Kauden 2012-2013 päätteeksi sijalla 49 ollut McManus on parantanut viime aikoina käsittämättömän paljon, esimerkiksi tämän kauden yhden vuoden listalla hän on jo peräti kolmantenatoista. Samanlaiset esitykset saattaisivat riittää viemään hänet jopa 16 parhaan joukkoon.
Ryan Dayn edellinen kausi oli etenkin loppua kohden vahva. Day oli yhden vuoden rahalistan viidestoista ja eteni muun muassa German Mastersin välieriin, International Championshipin puolivälieriin sekä Shanghai Mastersin ja MM-kisojen toiselle kierrokselle eli 16 parhaan joukkoon. Tällä kaudella hän on muun muassa ollut Yixing Openin välierissä sekä Wuxi Classicin ja Shanghai Mastersin 16 parhaan joukossa. Day, yksi parhaista pelaajista, joka ei ole koskaan voittanut turnausta, voi siis hyvinkin palata 16 parhaan joukkoon. Itse asiassa ennen International Championshipia walesilainen oli kaudenvaihteen listalla 16 parhaan joukossa, mutta kakkoskierroksen Bingham-tappio tiputti hänet pois sieltä.
Alaspäin menevän Maguiren sekä nousukiidossa olevien McManusin ja Dayn lisäksi myös Liang Wenbon sijoitus kaudenvaihteen listalla eroaa selvästi reaaliaikaisesta listasta. Tämän kauden keskinkertaisesti aloittanut Liang on noin kahden kuukauden sisällä hävinnyt kolme kertaa turnausten avauskierroksella kiinalaiselle vastustajalle, minkä takia hän on yhden vuoden listalla sijalla 28. Viime kaudella vastaava sijoitus oli 19:s. Listalla sijalla 20 oleva kiinalainen on kuitenkin palaamassa takaisin taisteluun top 16 -paikoista, vaikka kausi 2014-2015 onkin alkanut hieman alavireisesti.
Top 32
Top 32 -sijoilla on tapahtumassa yllättävänkin paljon muutoksia. Selviä muutoksia ovat ainakin Fergal O’Brienin nousu kauden alun sijalta 31 kaudenvaihteen listan sijalle 23, Mark Davisin tippuminen sijalta 16 sijalle 24 ja Matthew Stevensin tippuminen sijalta 19 sijalle 29.
Rankinglistalla nousussa oleva O’Brien on aloittanut kauden hyvin, sillä hän on tämän kauden rahalistalla sijalla 16. Davis sen sijaan on tippumassa useita pykäliä. Tällä hetkellä 42-vuotias on tämän kauden rahalistalla sijalla 23 ja viime vuoden listalla sijalla 21. Myös Stevens, jonka alkukausi on ollut surkea on tippumassa kauas top 16 -paikoista.
Uusina niminä rajapyykin ovat kaudenvaihteen listalla ylittäneet David Gilbert sekä Gerard Greene, jotka ovat tiputtaneet Tom Fordin ja Mark Kingin ulos 32 parhaan joukosta. King on sijalla 34 ja täysin mukana taistelussa, mutta Fordilla menee huonommin. Ford on sijalla 58 eli yli 25 pykälää alempana kuin kauden alussa voitettuaan toistaiseksi vain yhden ottelun. Myöskään edellinen kausi ei MM-kisapaikkaa huomioimatta mennyt kummoisesti.
Jo kauan 32:n tuntumassa olleen Gilbertin nousu ensimmäistä kertaa 32 parhaan joukoon ei olisi yllätys toisin kuin viime kauden päätteeksi rahalistalla sijalla 44 olleen Greenen. Parhaimmillaan rankingissa sijalla 26 ollut Greene on ollut viime vuodet alamäessä ja oli itse asiassa kauden 2013-2014 päätteeksi pistelistalla vasta sijalla 70. Sillä ei kuitenkaan ollut väliä, sillä rahalista, jossa Greene oli sijalla 44, määritti, ketkä säilyttivät ammattilaispaikkansa. Selitys Greenen sijoituksille on, että hän eteni PTC Grand Finals -turnauksessa finaaliin, mistä tuli vähän rankingpisteitä mutta paljon palkintorahaa. Ilman sitä hän olisi tippunut pois 64 parhaan joukosta, mutta olisi kuitenkin säilyttänyt ammattilaispaikkansa European Tourin rahalistan kautta. Voi siis sanoa, että yksi erinomainen turnaus vääristää muuten tasapaksusti pelanneen Greenen rankingia.
Top 64
Kauden alkuun verrattuna suurimmista muutoksista sijoilla 33-64 vastaavat Tom Ford (sijalta 32 sijalle 58), Mike Dunn (sijalta 58 sijalle 38), Jamie Jones (sijalta 55 sijalle 36), Jamie Cope (sijalta 43 sijalle 61), Robbie Williams (sijalta 62 sijalle 45), David Morris (sijalta 67 sijalle 51), Li Hang (sijalta 70 sijalle 55), Kyren Wilson (sijalta 66 sijalle 52), Ken Doherty (sijalta 33 sijalle 46), Gary Wilson (sijalta 65 sijalle 53), Jack Lisowski (sijalta 42 sijalle 54) sekä Alfie Burden (sijalta 50 sijalle 62).
Gary Wilson, Kyren Wilson ja David Morris aloittivat viime kauden nollista, mutta pelasivat erinomaiset kaudet ja ovat jatkaneet ihan hyvin, vaikka uusi kausi ei olekaan toistaiseksi ollut edellisen veroinen. Siispä heidän nousunsa top 64 -sijoille ei ole mikään yllätys. Myös Jamie Jones on nousussa. Jones tuntui viime kaudella olevan kääntämässä alamäkeään uudeksi nousuksi, mistä osoituksena toimii esimerkiksi yksi European Tourin välieräpaikka.
Viime kauden rahalistalla sijalla 69 olleen Lisowskin tippuminen alemmas sen sijaan voi yllättää, sillä hänen potentiaalinsa tiedetään korkeaksi. Kaudella 2014-2015 Lisowski on toistaiseksi voittanut muun muassa ensimmäiset viisi otteluaan sekä kaikki kolme Shanghai Mastersin karsintaotteluaan. Tunnelin päässä näkyy siis valoa, mutta vieläkään Lisowski ei pelaa samalla tasolla kuin parhaimmillaan. Alkaneen kauden rahalistalla Lisowski on tällä hetkellä sijalla 34, joten hän ei näytä olevan putoamisvaarassa Tourilta kunhan vain pitää tasonsa samanlaisena eikä pelaa yhtä heikosti kuin viime kaudella.
Mike Dunn voitti kaudella 2012-2013 yhteensä kolme ottelua ja niistäkin ensimmäisen vasta joulukuun lopussa. Oli siis selvää, että hänen täytyisi seuraavalla kaudella parantaa, jos hän haluaisi jatkaa ammattilaisena. Sen hän todellakin teki: Dunn oli viime kauden rahalistan 32:s edettyään China Openin välieriin ja kahdeksassa muussa suuressa turnauksessa pääsarjaan. Entinen top 32 -pelaaja onkin nousemassa takaisin samoille sijaluvuille.
Pieni yllätys voi olla, että hetki sitten 32 parhaan joukossa ollut Kurt Maflin on kaudenvaihteen listalla tippunut sijalle 39. Maflinin uusi kausi ei ole alkanut kovin hyvin ja norjalainen on tämän kauden rahalistalla vasta sijalla 59. Myös vapinasta kärsinyt Jamie Cope on tippumassa listalla alaspäin, sillä hänen kautensa on alkanut vielä heikommin kuin Maflinin.
Säilymistaistelu
64 parhaan ulkopuolella kaudenvaihteen listalla ovat muun muassa Nigel Bond, Marcus Campbell ja Dave Harold. Viimeisistä ammattilaispaikoista pitävät tällä hetkellä kiinni Jimmy White, Luca Brecel sekä Alfie Burden ja heidän pahimmat uhkaajansa ovat sijoilla 65-67 olevat Joe Swail, Stuart Carrington ja Noppon Saengkham.
Tilanne säilymistaistelussa on erittäin tasainen, sillä Haroldin (71:s) ja Burdenin (62:s) ero on noin 15 000 puntaa, mikä on suurin piirtein saman verran kuin esimerkiksi MM-kisojen toisen kierroksen paikasta saa. Esimerkiksi Burdenin ja sijalla 68 olevan Bondin ero on vain 4 000 puntaa. Käytännössä eteneminen yhdessä turnauksessa pitkälle tai parit otteluvoitot sieltä täältä säännöllisesti riittävät takaamaan kenelle tahansa mainituista pelaajista ammattilaispaikan. Sen takia spekulointi tippuvista ammattilaisista on tällä hetkellä vaikeaa. On toki sanottava, että moni nykyinen ammattilainen on melko toivottomassa tilanteessa – esimerkiksi Alexander Ursenbacherin, Lee Pagen ja Alex Borgin täytyy tehdä jättiyllätys saadakseen ammattilaispaikan myös ensi kaudeksi.
Nollista aloittaneet pelaajat
Nollista aloittaneista pelaajista eniten rahaa on tienannut Sam Baird, joka on vain kerran hävinnyt avausottelunsa ja muun muassa edennyt International Championshipin 16 parhaan joukkoon. Baird onkin kaudenvaihteen listalla sijalla 72, mikä on huomiollepantava saavutus, kun muistetaan, että häneltä listalle huomioidaan vain yhden kauden ansiot.
Seuraavana nollista aloittaneista on Ian Burns, joka eteni IC:ssä yhtä pitkälle kuin Baird. Baird on noin 8 000 puntaa edellä Burnsia, joka taasen on vajaat 2 000 puntaa edellä seuraavaa ryhmää. Burnsin jälkeen seuraavina tulevat Oliver Lines, Scott Donaldson, Craig Steadman, Zhou Yuelong ja Liam Highfield. Yhden kauden listalla Baird on peräti sijalla 25. Itse asiassa kyseisellä listalla kaikki mainitut pelaajat sekä Barry Pinches ovat 64 parhaan joukossa. Heillä on siis hyvät mahdollisuudet säilyttää ammattilaispaikka myös ensi kauden jälkeen.
Robin Hull
Nykyinen sijoitus ei riitä ammattilaispaikan säilyttämiseen, mutta eroa 64. sijaan on vain noin 9 000 puntaa, mihin riittää esimerkiksi kaksi otteluvoittoa UK Championshipissa. Muutkin ammattilaispaikoista taistelevat ottavat toki otteluvoittoja, joten ihan näin yksioikoinen ei asetelma ole. Onkin selvää, että loppukaudella suomalaisen täytyy pelata enemmän kuin toistaiseksi. Hullin taidot riittävät kuitenkin helposti ammattilaispaikan säilyttämiseen.
