Challenge Tour – uuden kauden suurin uudistus

UK Championship | FinnSnooker.com
UK Championship | FinnSnooker.com

World Snooker järjestää kaudella 2018-2019 ammattilaisten Main Tourin lisäksi haastajakiertueen eli Challenge Tourin. Kyse on amatööreille tarkoitetusta kiertueesta, jonka parhaille on jaossa ammattilaispaikkoja. Mistä on kyse ja mihin haastajakiertueella pyritään?

Mikä Challenge Tour?

Challenge Tour on kymmenestä osakilpailusta koostuva kiertue, jonka perustamisesta tiedotettiin vuoden 2017 MM-turnauksen yhteydessä. Kiertue pyörähti käyntiin tänä kesänä. Osakilpailut kestävät kaksi päivää, ja kaikki ottelut pelataan paras viidestä -pelimuodolla (otteluvoittoon vaaditaan kolme erävoittoa). Turnauksissa on rahapalkinnot, mutta ne ovat varsin vaatimattomat: yksi otteluvoitto tuo 125 puntaa ja turnausvoitto 2 000 puntaa.

Kymmenestä Challenge Tourin osakilpailusta kahden paikka on vielä auki. Belgiassa, Saksassa ja Latviassa järjestetään yhdet osakilpailut, ja viisi pidetään Britanniassa. Osakilpailut pidetään Main Tourin turnausten yhteydessä eli niiden aikana, juuri ennen tai heti jälkeen.

Challenge Tourin osakilpailuista muodostetaan oma rankinglistansa. Kauden päätteeksi rankingin kahdelle parhaalle pelaajalle myönnetään kahden vuoden ammattilaisoikeus eli Main Tour -paikka. Ammattilaiset eivät voi pelata Challenge Tourilla, mutta joissakin tapauksissa ammattilaisturnauksiin saatetaan kutsua amatöörejä, eikä tällainen kutsu estä haastajaturnauksissa pelaamista.

Osakilpailuihin pääsee Qualifying Schoolin rankinglistan 64 parasta amatööriä. Lista on muodostettu Qualifying Schoolissa saavutettujen erävoittojen perusteella niistä pelaajista, jotka jäivät ilman ammattilaispaikkaa. Mikäli turnaukseen jää vapaita paikkoja, seuraavat seitsemän pelaajaa saavat villin kortin:

  • Rodion Judin (Latvian mestari)
  • Kevin Van Hove (Belgian mestari)
  • myöhemmin ilmoitettava pelaaja (Saksan mestari)
  • Kacper Filipiak (WSF:n mestaruuskilpailun välieriin eteneminen)
  • Kristjan Helgason (WSF:n mestaruuskilpailun välieriin eteneminen)
  • Ng On Yee (WLBS:n naisten mestari)
  • Reanne Evans (WLBS:n maailmanlistan ykkönen)

Lisäksi WSF:n mestaruuskilpailun hävinnyt finalisti Adam Stefanow olisi saanut villin kortin, mutta hän sai Main Tour -paikan eikä voi osallistua Challenge Tourille.

Mikäli turnaukseen ilmoittautuneiden määrä jää vielä villien korttienkin jälkeen alle 64 pelaajan, mukaan kutsutaan lisää pelaajia Qualifying Schoolin rankinglistan perusteella niin, että 64 pelaajan määrä tulee täyteen.

Ainoa Qualifying Schooliin osallistunut suomalainen, Heikki Niva, sijoittui rankinglistalla (josta on poistettu ammattilaispaikat saaneet pelaajat) 39:nneksi. Hän saa siis kutsun jokaiseen Challenge Tourin osakilpailuun.

Kiertueen ensimmäinen osakilpailu on jo pelattu. Sen voitti Brandon Sargeant, joka kukisti finaalissa Luke Simmondsin 3-1. Ottelu päättyi 139 pisteen tyhjennykseen. Välieriin ylsivät David Grace (Simmonds voitti 3-2) sekä Mitchell Mann (Sargeant voitti 3-2). Heikki Niva taipui ensimmäisellä kierroksella 37-vuotiaalle entiselle ammattilaiselle Kuldesh Johalille 3-2-lukemin.

Miksi Challenge Tour?

Challenge Tourin perustamisen taustalta voi löytää kaksi seikkaa: snookerin olympiahaaveet sekä huoli lajin tulevaisuudesta.

Viime vuosina World Snooker on pyrkinyt entistä voimakkaammin saamaan lajin olympialaisiin. Osana olympiapyrkimyksiä taustaorganisaatio WPBSA on pyrkinyt kehittämään ennen kaikkea naisten ja erityisryhmien pelimahdollisuuksia. WPBSA:n ja amatöörisnookerista vastanneen IBSF:n ajauduttua välirikkoon WPBSA on alkanut panostaa myös amatöörisnookeriin.

Edellisen epäonnistuneen haun jälkeen WPBSA:n puheenjohtaja Jason Ferguson nosti naisten pelimahdollisuuksien puutteen keskeiseksi syyksi snookerin jäämiselle olympialaisten ulkopuolelle. Esimerkiksi miesten vuoden 2015 maailmanmestari ansaitsi 300 000 puntaa, mutta naisten mestari vain 1 500 puntaa. Myös turnausten määrässä oli merkittävä ero. Tänä vuonna maailmanmestari voitti 425 000 puntaa miesten ja 6 000 euroa naisten turnauksessa.

Naisten kiertuetta on viime vuosina pyritty kehittämään, ja turnausten määrä, näkyvyys ja palkintorahat ovat kaikki kasvaneet. Lisäksi WPBSA on ollut tällä kaudella mukana perustamassa seniorien kiertuetta, ja erityisryhmille on järjestetty turnauksia ilman kiertuerakennetta. Haastajakiertue on siis yksi neljästä WPBSA:n kiertueesta. Tavoite olympiapaikasta on ollut yksi suurimmista syistä kiertueiden perustamiselle ja kehittämiselle.

Olympiatavoitteiden lisäksi kiertueen perustamiseen on vaikuttanut huoli snookerin tulevaisuudesta. Viime vuosina kokeneet pelaajat ovat vaikuttaneet menestyvän entistä paremmin, ja huipulla on vain vähän nuoria pelaajia. Esimerkiksi 32 parhaan joukossa on tällä hetkellä kymmenen 40 vuotta täyttävää tai vanhempaa ja kahdeksan alle 30-vuotiasta. 50 parhaan joukossa on vain neljä tänä vuonna 25 täyttävää tai nuorempaa pelaajaa eikä heistä yksikään tule Britanniasta, perinteisestä valtamaasta.

Nuorten pelaajien vähyys johtuu osin poikkeuksellisen taitavasta ikäluokasta, jota tähdittävät Ronnie O’Sullivan, John Higgins sekä Mark Williams. 43-vuotias kolmikko on tälläkin hetkellä rankingissa sijoilla 2-4. Esimerkiksi Stephen Hendry oli 43-vuotiaana tippunut 16 parhaan ulkopuolelle ja lopetti uransa. O’Sullivan, Higgins ja Williams ovat harvinaislaatuisia yksilöitä, jotka ovat olleet huipulla hämmästyttävän pitkään, mutta heidän lisäkseen moni muukin nelikymppinen pelaaja on rankingissa korkealla. Joissakin tapauksissa pelaajat ovat nelikymppisinä menestyneet paremmin kuin aiemmin urallaan.

Syy on myös langetettu amatöörien vähäisille pelimahdollisuuksille sekä ammattilaispaikkojen vähäiselle määrälle. Monien mielestä nuorten pelaajien on yksinkertaisesti liian vaikea päästä Main Tourille. Tätä Challenge Tourin perustaminen pyrkii muuttamaan.

Yksi väylä Main Tourille on Qualifying School, mutta tälläkin kaudella yli puolet sen kautta jaetuista paikoista meni pelaajille, jotka olivat ammattilaisia kaudella 2017-2018, mutta eivät kyenneet uusimaan ammattilaispaikkaansa suoraan. 12 ammattilaiskortista vain kaksi meni pelaajille, jotka eivät ole ennen olleet kiertueella. Monien mielestä amatöörit eivät millään pysty pärjäämään ammattilaisia vastaan, koska amatööreille ei yksinkertaisesti ole vastaavia pelimahdollisuuksia kuin ammattilaisille Main Tourilla. Challenge Tour pyrkii nyt tarjoamaan tällaisia mahdollisuuksia ja kehittämään amatöörejä.

Jonkinlainen haastajatason kiertue oli olemassa jo 1990-luvulla, mutta sen muoto muuttui säännöllisesti. Joskus se oli avoin myös ammattilaisille, joskus kaikille paitsi ammattilaisille ja joskus (kuten myös tällä kertaa) rajatulle joukolle amatöörejä. Muun muassa Shaun Murphy ja Ryan Day avasivat uransa kiertueella.

Vuosituhannen alussa järjestettiin myös parhaiten PIOS-nimellä tunnettua sarjaa, jonka muoto haastajakiertueen tavoin muuttui lähes joka vuosi. Aluksi PIOS oli vielä pykälän silloista haastajakiertuetta alemmalla tasolla, mutta myöhemmin se nousi toiseksi korkeimmaksi tasoksi. Sarja kuitenkin päättyi kauden 2009-2010 päätteeksi. Muun muassa Jack Lisowski, Anthony McGill ja Kyren Wilson pääsivät ammattilaisiksi PIOS:in kautta.

PIOS:in päätyttyä amatöörit saivat mahdollisuuden osallistua PTC-turnauksiin (myöhemmin ET ja AT). Kyse oli pienistä ammattilaisturnauksista, joiden aluksi järjestettiin amatööreille karsintakierroksia. Karsintakierroksilla oli jaossa paikkoja ammattilaiskierroksille.

PTC-turnaukset saivat kritiikkiä kalliista osallistumismaksuista. Palkintorahojakin oli jaossa vasta ammattilaiskierroksilla, ei amatöörien karsinnoissa. Amatöörien tuli siis voittaa yleensä 2-4 ottelua voittaakseen yhtään rahaa. Kun matkustus- ja majoituskustannukset huomioidaan, ani harva amatööri jäi yhdessäkään turnauksessa voitolle. Lisäksi suurin osa jaossa olleista Main Tour -paikoista meni ammattilaisille, jotka olisivat muuten menettäneet ammattilaispaikkansa, ei amatööreille.

PTC-turnaukset eivät yksinkertaisesti olleet amatöörien kannalta yhtä hyviä kuin aiemmat kiertuemuotoiset vaihtoehdot. Kriitikkojen mielestä tällainen pelimahdollisuuksien heikkeneminen on vaikuttanut suoraan nuorten ikäluokkien tasoon ja siihen, että Main Tourin ikärakenne on vanhentunut.

On myös huomioitava, että myös ruohonjuuritason pelimahdollisuudet ovat heikentyneet, eikä snooker tunnu enää olevan Britanniassa yhtä houkutteleva harrastus kuin aiemmin. Esimerkiksi tiettävästi vanhimman edelleen järjestettävän turnauksen – vuonna 1916 ensi kertaa pelatun amatöörien Englannin mestaruuskilpailun – osallistujamäärät ovat vuosien saatossa romahtaneet. Kyse lienee noidankehästä: pelimahdollisuuksien heikkeneminen vähentää pelaajia, mikä vähentää edelleen pelimahdollisuuksia (turnauksia ja olosuhteita). Joka tapauksessa tilanteesta on usein oltu huolissaan.

Lisäksi on huomioitava, että Britannian ulkopuolella vastaavaa ei ole pääsääntöisesti tapahtunut. Esimerkiksi Kiinassa riittää pelaajia ja turnauksia, joista tunnetuin lienee CBSA-kiertue. Ei olekaan ihme, että entistä suurempi osa ammattilaisista on kiinalaisia. Tällä hetkellä Main Tourin 11 nuorimmasta pelaajasta yhdeksän tulee Kiinasta ja 64 parhaan joukossa on yhdeksän kiinalaista ja yksi Hongkongia edustava. Kaudella 2010-2011 kiinalaisia oli yhteensä kuusi ja Hongkongista tuli yksi pelaaja.

Joka tapauksessa amatöörien tilanne on saanut Barry Hearninkin muuttamaan mieltään. Hän on aiemmin todennut, että häntä kiinnostaa vain ammattilaissnooker, eikä World Snookerin kuulu huolehtia amatöörisnookerista. Nyt WPBSA on kuitenkin perustanut Challenge Tourin. Saa nähdä, onko luvassa lisää toimenpiteitä.

Challenge Tourin vastaanotto onkin ollut hyvin positiivinen. Siksi olikin yllätys, kuinka ensimmäiseen osakilpailuun tuli vain 59 ilmoittautumista. Noin 200:sta Qualifying Schooliin osallistuneesta pelaajasta ei siis löytynyt 64 osallistujaa, eikä turnausta saatu täyteen. Osallistujakatoa selitettiin Qualifying Schoolin läheisyydellä: välissä oli vain yksi vapaapäivä. Monen viikon ajan ammattilaispaikoista taistelleet pelaajat eivät kenties jaksaneet pelata heti uudestaan, ja moni ei välttämättä ollut tietoinen koko turnauksesta. Tilanteen voi odottaa muuttuvan tuleviin osakilpailuihin. On tosin epäilty, mahtavatko Britannian ulkopuolella asuvat osallistua turnauksiin, sillä matkustus- ja majoituskustannukset saattavat ylittää palkintorahat moninkertaisesti. Samasta syystä Britannian ulkopuolella järjestettävien osakilpailujen on epäilty jäävän vajaiksi.

Kuva: Monique Limbos


Edellinen artikkeliKolme pelaajaa pelikieltoon manipulaatioepäilyistä
Seuraava artikkeliKahdeksan kiinnostavaa pelaajaa, osa 1