Ennakko, osa 1: kuka voittaa MM-turnauksen?

snookerin MM-kisat snooker live stream MM-kisat snooker-vihjeet

MM-kisat ovat alkamaisillaan! Mukaan Crucibleen on päässyt 32 pelaajaa, joista neljä on ensikertalaisia. Mukana on rankingin kärkikastin lisäksi pelaajia aivan rankingin häntäpäätä myöten.

Tiimimme jäsenet asettivat pääsarjaan edenneet pelaajat järjestykseen todennäköisimmästä epätodennäköisimpään voittajaan. Tässä kaksiosaisessa ennakossamme käymme läpi pelaajat käänteisessä järjestyksessä. Lista on muodostettu kaikkien tiimiläistemme tekemien listojen perusteella, mutta olen hienoisesti poikennut keskiarvojärjestyksestä ja painottanut hieman omia näkemyksiäni.

Ennakon ensimmäisessä osassa käydään läpi pelaajat sijoilta 17-32. Toinen osa julkaistaan lähipäivinä, ja siinä esitellään 16 mielestämme todennäköisintä voittajaa.

32. Stuart Carrington

Cruciblen ensikertalainen Stuart Carrington oli varmistanut ammattilaispaikkansa European Tourin kautta jo aiemmin, mutta etenemällä MM-kisojen pääsarjaan hän nousi rankinglistalla 64 parhaan joukkoon ja saa säilyttää tienestinsä ensi kaudelle eikä joudu aloittamaan nollista.

Yhden vuoden listalla sijalla 65 oleva 24-vuotias Carrington aloitti kauden hyvin voittamalla ensimmäisestä kahdeksasta ottelustaan viisi, mutta sen jälkeen alkoi vaisumpi vaihe. Ruhr Openissa Carrington kuitenkin eteni komeasti 16 parhaan joukkoon. Hän toisti tempun kaksi kuukautta myöhemmin Gdynia Openissa. Kyseisten European Tourin osakilpailujen välissä otteluvoittoja kertyi kuitenkin vain kaksi kappaletta.

MM-karsinnoissa Carrington kohtasi Joel Walkerin, Peter Ebdonin ja Li Hangin, jonka englantilainen voitti katkaisufreimissä väripalloilla. Satasia syntyi karsinnoissa vain yksi, mutta erinomainen turvapeli takasi voitot. Muun muassa UK Championshipissa 2013 32 parhaan joukkoon yltänyt Carrington voi olla jo nyt tyytyväinen sivuttuaan uransa parasta suurten turnausten sijoitusta, ja on vaikea kuvitella 2010-luvulla vain kahdesti top 16 -pelaajan voittaneen Carringtonin pystyvän edes haastamaan Judd Trumpia. Englannin amatöörimestari vuodelta 2013 on kuitenkin kehittynyt nopeasti, ja hänelle voi olla eduksi, että Cruciblessa vastaan asettuu juuri tuttu Trump, jota vastaan Carrington pelasi usein juniorivuosinaan, yleensä turnausten viimeisillä kierroksilla.

31. Robbie Williams

Vasta kolmatta ammattilaiskauttaan pelaava Robbie Williams eteni jo toista kertaa urallaan MM-kisojen pääsarjaan. Karsinnoissa hän kukisti Lee Pagen, Dechawat Poomjaengin ja Michael Holtin ja varmisti toisen perättäisen paikan Cruciblessa. Viime kaudella pääsarjapaikka ratkesi katkaisufreimin uusintamustalla Fergal O’Brieniä vastaan, mutta tällä kertaa Williams pääsi helpommalla, sillä hän kukisti Holtin 10-5. Myös pääsarjan avauskierroksen vastustaja on vähän helpompi, sillä viime vuonna vastaan tuli Neil Robertson, joka voitto 10-2, tällä kertaa Williams haastaa Stuart Binghamin.

Kaudella 2012-2013 kerran European Tourin osakilpailussa 16 parhaan joukkoon edennyt Williams oli viime kaudella erinomainen ja muun muassa esiintyi Ruhr Openin sekä Indian Openin välierissä. Kauden loppu oli MM-kisoja huomioimatta vaisumpi, mutta ranking oli joka tapauksessa sijan 60 paikkeilla. Kausi 2014-2015 on kuitenkin ollut selvästi vaisumpi, ja yhtä European Tourin osakilpailua lukuun ottamatta Williams on aina tippunut viimeistään 64 parhaan kierroksella. MM-pääsarjapaikka kuitenkin kruunaa kauden, jonka aikana Williams on noussut muutaman yksittäisen sijan rankingissa.

Williams, jonka vahvuus ei missään nimessä ole sarjojen teko, on lyhyestä ammattilaisurastaan huolimatta jo toista kertaa Cruciblessa, ja hänelle on syytä nostaa jälleen hattua erinomaisista karsintaotteluista. Kovin moni tuskin veikkasi vaisun kauden pelanneen 28-vuotiaan läpäisevän karsinnat. Voitto Binghamista olisi kuitenkin valtava yllätys, johon ani harva uskoo. Silti vaikka Williams ei voittaisi erääkään, voi hänen sanoa pelanneen hyvän MM-turnauksen.

30. Zhang Anda

Vasta 23-vuotias Zhang Anda on myös jo toista kertaa urallaan Cruciblessa. Viimeksi hän pääsi pääsarjaan vuonna 2010, jolloin juuri ja juuri täysi-ikäinen, debyyttikauttaan pelannut kiinalainen johti Stephen Hendryä jo 9-7, mutta hävisi lopulta 10-9. Zhangista kohistiin silloin, mutta sen jälkeen tulokset ovat olleet vaisumpia.

Kauden 2010-2011 päätteeksi Zhang tipahti pois Main Tourilta. Yhden välivuoden jälkeen hän kuitenkin pääsi takaisin ammattilaisten joukkoon yllettyään Aasian U21-mestaruuskisoissa finaaliin. Kaudella 2013-2014 kiinalainen eteni Australian Openissa peräti 16 parhaan joukkoon, mutta Gdynia Openin puolivälieräpaikasta huolimatta epätasaisten otteiden myötä edessä oli jälleen tippuminen pois Main Tourilta. Hän kuitenkin sai paikkansa välittömästi takaisin Qualifying Schoolin kautta voitettuaan Jamie Clarken 4-3.

Tällä kaudella Zhang on pelannut vaisuhkosti. Yksittäiset ottelut ovat olleet jopa erinomaisia, mutta pääasiassa otteet ovat olleet heikkoja. Kauden loppua kohden Zhang on kuitenkin parantanut, ja MM-karsintoja edeltäneessä China Openissa tuli niukka 5-4-tappio Peter Ebdonille. Sen jälkeen voitot Anthony Hamiltonista, Mark Joycesta sekä Liang Wenbosta takasivat Zhangilla paikan Cruciblessa.

Ailahtelevana pelaajana tunnetun Zhangin tason vaihtelusta kertoo hyvin kiinalaisen edellinen esiintyminen Cruciblessa. Hendy johti ottelua 4-0, Zhang nousi freimin päähän tilanteeseen 5-4, Hendry siirtyi 7-5-johtoon, Zhang nousi 9-7-johtoasemaan ja Hendry voitti lopulta 10-9. Kyseessä ei ole läheskään ainoa Zhangin ottelu, jossa tilanteet vaihtelevat huomattavasti ja äkillisesti. Juuri tasaisuuden puutteen vuoksi kiinalainen ei olekaan vielä päässyt rankingin 64 parhaan joukkoon. 23-vuotias on kuitenkin parhaimmillaan erinomainen, mutta juuri ailahtelevuuden vuoksi voitto tasavarmasta Joe Perrystä olisi suuryllätys.

29. Craig Steadman

Kymmenennellä yrittämällään ensi kertaa MM-kisojen pääsarjaan edennyt Craig Steadman kohtaa heti avauskierroksella yhden vaikeimmista vastustajista, nimittäin Ronnie O’Sullivanin. 32-vuotiaan Steadmanin uran toistaiseksi paras saavutus on China Openin 16 parhaan pääseminen vuosi sitten, joten paikka Cruciblessa ei suinkaan ole yksittäinen väläytys. Vielä pari vuotta sitten yhden kauden amatöörinä viettänyt Steadman on sittemmin osoittanut pystyvänsä pelaamaan ammattilaisena, vaikka kauden 2013-2014 päätteeksi tie veikin Qualifying Schooliin.

Keskinkertaisen alkukauden jälkeen Steadman väläytteli voittamalla International Championshipissa Graeme Dottin. Noin kuukausi myöhemmin hän eteni Lisbon Openissa puolivälieriin voitettuaan kaksi top 16 -pelaajaa. Tammikuussa tulleen Asian Tourin top 16 -sijoituksen jälkeen 30-vuotias englantilainen voitti vain yhden amatöörin ennen MM-karsintoja, joissa hän kukisti Rhys Clarkin, vaisun Michael Whiten sekä Jamie Burnettin ja ansaitsi ottelun viisinkertaista maailmanmestaria vastaan.

Vaikka Steadman teki karsinnoissa yhden satasen, jolle tuli komeasti mittaa 140 pistettä ja joka jakoi karsintojen suurimman sarjan kunnian, ei hän ole kovin hyökkäävä pelaaja vaan pikemminkin periksiantamaton taistelija. Esimerkiksi satasia hän on tehnyt tällä kaudella vain yhdeksän kappaletta. Parhaimmillaan – esimerkiksi voittaessaan Stuart Binghamin Lissabonissa neljännellä kierroksella – Steadman tekee suuria sarjoja toisensa perään, mutta Cruciblen vastustajaan O’Sullivaniin häntä on turha verrata. On vaikea uskoa, että MM-kisoja varten taatusti motivoitunutta O’Sullivania voisi voittaa ilman toistuvia suuria sarjoja. Siihen vaadittaisiin vielä parempaa ja turhauttavampaa turvapeliä kuin Steadman pystyy esittämään.

28. Jimmy Robertson

Jimmy Robertson eteni MM-kisoihin viimeksi 2011, jolloin hän oli Andrew Pagettin ohella suurimpia yllättäjiä. Pääsarjassa tulikin karu 10-1-tappio Mark Selbylle. Vuosi sen jälkeen Robertson hävisi kolmanneksi viimeisellä karsintakierroksella, vuosi myöhemmin toiseksi viimeisellä ja viime vuonna viimeisellä. Tällä kertaa hän pääseekin toista kertaa urallaan Crucibleen, ja vastustajakin on hieman helpompi kuin viimeksi, sillä Robertson haastaa Marco Fun.

Robertsonin pääsarjapaikkaa voi pitää ansaittuna, sillä hän on pelannut erinomaisen kaden. Yhden vuoden listalla sijoitus on 35:s, ja suuria sarjoja on syntynyt koko kauden ajan vahvasti. Satasia hän on tehnyt tällä kaudella vasta 13, mutta noin 60-70 pisteen sarjoja on tullut säännöllisesti. Se on näkynyt myös tuloksissa, sillä kauden kymmenestä ensimmäisestä ottelustaan seitsemän voittanut Robertson on muun muassa yltänyt Haining Openin ja Gdynia Openin välieriin sekä kahdessa muussa turnauksessa 16 parhaan joukkoon.

Robertson voitti MM-karsinnoissa Rory Thor Chuan Leongin, Thanawat Thirapongpaiboonin sekä Xiao Guodongin ja eteni kovatasoisesta aasialaispelaajien sävyttämästä osiosta Crucibleen. 28-vuotias englantilainen on kauden aikana parantanut uransa parasta rankingsijoitusta selvästi, ja mikä hänen kannaltaan parasta, ura vaikuttaa olevan nousukiidossa. Menestys vaikuttaa tulleen yleistyneiden suurten sarjojen ansiosta.

Ei kuitenkaan saa unohtaa, että Marco Fu tarjoaa aivan toisen luokan vastuksen kuin esimerkiksi Xiao Guodong, jonka kausi oli pettymys ja jonka Robertson voitti vasta katkaisufreimin viimeisellä mustalla. Robertson pystyy parhaimmillaan pelaamaan sillä tasolla, että Fu ei pääse ottelusta helpolla. Silti esimerkiksi henkinen kantti on suuri kysymysmerkki – viime visiitillään Cruciblessa Robertson voitti vain yhden erän ja sekin oli koko ottelun ensimmäinen. Hän hävisi siis kymmenen peräkkäistä erää. Robertson vältti tällä kertaa vaikeimmat vastustajat, mutta voitto Fusta olisi silti suuri yllätys. Huippupelillä siihen on kuitenkin hienoinen mahdollisuus.

27. Alan McManus

Alan McManusin edellinen kausi päättyi ja nykyinen alkoi niin vahvasti, että 44-vuotias näytti nousevan tosissaan taisteluun top 16 -sijoista. Skotlantilaisen viime aikojen virettä kuvaakin, että nyt ranking on sijan 20 huonommalla puolella ja ero top 16 -pelaajiin on huomattava. Silti nousu sijalta 49, jolla hän oli vielä kaksi vuotta sitten, on huomattava. Heti debyyttikaudestaan alkaen 16 kertaa peräkkäin MM-kisoissa esiintynyt McManus tippui sen jälkeen kuutena peräkkäisenä vuotena karsinnoissa, mutta on nyt kolmatta kertaa putkeen pääsarjassa. Hän on siis vakiinnuttanut paikkansa Cruciblessa.

Vuosi sitten puolivälieriin edennyt McManus eteni heti kauden alussa Wuxi Classicissa ja Riga Openissa 16 parhaan joukkoon ja Paul Hunter Classicissa sekä Shanghai Mastersissa peräti puolivälieriin. Lokakuun ensimmäisinä päivinä tuli vielä neloskierroksen paikka Bulgarian Openissa, mutta sen jälkeen vire on kääntynyt täysin. Helmikuun lopussa tulleet Welsh Openin ja Gdynia Openin hyvät sijoitukset katkaisivat synkän jakson, mutta niiden jälkeen McManus joutui taas neljän ottelun tappioputkeen, joka katkesi vasta MM-karsinnoissa, joissa hän voitti Michael Wasleyn, Andrew Pagettin ja Mitchell Mannin ja eteni Crucibleen totuuden nimissä melko kevyestä osiosta. Yhden kauden rahalistalla McManus on kuitenkin 32 parhaan joukossa, joten kyllä hän on paikkansa ansainnut.

Ali Carterin kohtaava McManus ei voi olla arpaonneensa pettynyt. Vaikka Carter on menestynyt Cruciblessa keskimäärin paremmin kuin muissa turnauksissa, ei hän ole tällä kaudella syöpähoitojensa aiheuttaman tauon jälkeen pelannut parastaan, mikä on tietenkin täysin ymmärrettävää. Hän kuitenkin viihtyy Cruciblessa eikä McManus tule pääsemään helpolla. On hyvin mahdollista, että McManus etenee jatkoon, mutta pitkälle hän nykykunnossaan tuskin kuitenkaan tulee pääsemään. Puolivälieräpaikka olisi tällä kertaa paljon suurempi yllätys kuin vuosi sitten.

26. Jamie Jones

2012 MM-puolivälieriin edennyt Jamie Jones pelasi sen jälkeen pari vaisua kautta, mutta on nyt parantanut. Hän kohtaa avauskierroksella Neil Robertsonin, ja ottelu on hänelle ensimmäinen pääsarjassa sitten puolivälierän 2012. Kahden kauden aikana noin 25 pykälää rankingissa vajonnut walesilainen on tällä kaudella jälleen saanut sarjoja syntymään paremmalla tahdilla ja on kääntänyt rankinginsa jälleen nousuun kohti top 32 -sijoja, vaikka niihin on vielä matkaa.

Tällä kaudella kolme kertaa top 16 -pelaajan voittanut Jones on ennen kaikkea ollut tasainen. Hän on koko kauden aikana hävinnyt ensimmäisen ottelunsa vain kerran. Ennen usein ailahdelleen Jonesin muutos on merkittävä. On syytä huomioida, että vaikka hän on koko kauden pelannut vahvasti, ei hän ole vielä kertaakaan esittänyt aivan parastaan. Esimerkiksi MM-kisojen 2012 tapaiset yksittäiset huipputurnaukset, niin kutsutut piikit, puuttuvat. Jones on siis pelannut koko kauden vahvasti ja tasaisesti omalla tasollaan, mutta kykyjensä ylärajoilla hän ei ole esiintynyt. Siitä huolimatta hän on yhden kauden rahalistalla sijalla 33. MM-karsinnoissa Jones voitti Ashley Cartyn, Tian Pengfein sekä Adam Duffyn.

Jonesin ensimmäinen ottelu ei missään nimessä ole helppo. Itse asiassa hän ei ole voittanut Robertsonia vielä kertaakaan urallaan, mutta toisaalta keskinäisiä otteluitakin on vasta neljä. Jones on kuitenkin sen tason pelaaja, että jos hän saa terävimmän vireensä esiin, hän voi kaataa kenet tahansa. Vielä tällä kaudella aivan parasta Jonesia ei ole nähty, mutta hän on vaarallinen. Toisin kuin moni muu karsija, Jones pystyy myös pelaamaan useita hyviä otteluita putkeen ja jos hän saa hurmoksen päälle, hän voi edetä pitkällekin. Ensin täytyisi kuitenkin kaataa Robertson, mikä ei todellakaan ole helppo suoritus.

25. Kurt Maflin

Kurt Maflinin kausi oli ollut todella vaisu ja hän oli ollut yksi vuoden pettymyksistä, mutta sitten tuli China Open. Kuin taikaiskusta Norjaa edustava mutta Englannissa syntynyt taituri eteni Pekingissä peräti välieriin ja kukisti turnauksen aikana muun muassa Shaun Murphyn. Maflin pelasi läpi koko turnauksen sitä erinomaista ja hyökkäävää peliä, suoranaista ilotulitusta, jolla hän oli noussut rankingin 32 parhaan joukkoon. Vaisun alkukauden myötä ranking oli kuitenkin mennyt kohisten alemmas, ja huolimatta välieräpaikasta ja etenemisestä Crucibleen norjalainen on yhden vuoden listalla vasta sijalla 36.

Mark Selbyn kohtaava Maflin sai yhden vaikeimmista mahdollisista vastustajista. Myöskään se, että ottelu on ensimmäinen MM-kisoissa pelattava, ei auta norjalaista. Hän joutuu heti MM-debyytissään hornankattilaan todelliseen tulikokeeseen. Se ei ole ihanteellinen tapa kokea MM-debyytti, vaikka tunnelma lieneekin poikkeuksellinen.

Maflin on vireessä. Hän pystyisi kaatamaan monet top 16 -pelaajat, mutta Selby ei kuitenkaan ole missään nimessä helppo nakki. Pienen kysymysmerkin aiheuttaa myös henkinen kantti. Norjalainen nimittäin pääsi vasta kahdennellatoista yrittämällään pääsarjaan, vaikka häntä oli povattu sinne jo vuosien ajan. Itse asiassa hän oli ennen tätä vuotta ollut vain kerran karsintojen viimeisellä kierroksella ja hävinnyt viidestä MM-karsinnoissa pelaamastaan katkaisufreimistä neljä. Tällä kertaa hän tosin osoitti valtavaa sinnikkyyttä nousemalla 10-9-voittoon Fergal O’Brienista, joka johti ottelua jo 6-3 ja oli katkaisufreimissäkin lähellä voittoa. Tappion myötä O’Brienista tuli eniten tappioita viimeisellä MM-karsintakierroksella kokenut pelaaja. Maflin voitti edellisissä otteluissaan Steve Davisin ja David Gracen.

24. Anthony McGill

24-vuotias Anthony McGill tekee debyyttinsä Cruciblessa viidennellä yrittämällä. Tasaisen varmasti rankingissa noussut McGill oli kauden alussa sijalla 42, mutta on Riga Openin välierä- ja UK Championshipin puolivälieräpaikoillaan noussut ensi kertaa urallaan 32 parhaan joukkoon. Ensin mainitussa turnauksessa hän voitti muun muassa Judd Trumpin ja jälkimmäisessä John Higginsin, joten pelkkä arpaonni ei selitä sijoituksia. Etenkin Higgins-voitto oli vakuuttava, sillä molemmat osapuolet pelasivat vahvan ottelun, mutta Higginsin varsin hyvästä pelistä huolimatta McGill eteni jatkoon.

McGilliä on yleisesti povattu 16 parhaan joukkoon jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Hän kuuluu siis samaan kastiin kuin Michael White, Jamie Jones, Ben Woollaston, Jack Lisowski, Scott Donaldson, Oliver Lines, Xiao Guodong, James Cahill, Luca Brecel ja kumppanit. Ainoa ero vain on, että Xiaon, Woollastonin ja Whiten ohella McGill on tällä hetkellä ainoa 32 parhaan joukossa oleva pelaaja. Hän on siis jo saanut aikaan tuloksia eikä vain väläytellyt parastaan. McGill on hävinnyt tällä kaudella vain neljä kertaa avauskierroksella ja niistäkin kahdesti top 10 -pelaajia vastaan ja kaksi muuta European Tourin osakilpailuissa.

McGill on nuoreksi pelaajaksi poikkeuksellisen hyvä joka osa-alueella. Häneltä sujuu sekä sarjojen teko – viime kaudella syntyneet 18 satasta ovat hyvä osoitus siitä, vaikka tällä kaudella niitä on tullut hieman vähemmän – ja turvapeli. Kovin moni ei ole vielä samassa iässä yhtä kokonaisvaltainen pelaaja. Toki on huomioitava, että esimerkiksi Judd Trump oli 24-vuotiaana jo top 16 -pelaaja. Mikään vuosituhannen lahjakkain pelaaja McGill ei siis ole, mutta hänen asenteensa on erinomainen ja hän on valmis tekemään työtä menestyäkseen. Tulokset on helppo havaita – kehitys on ollut jatkuvaa.

Stephen Maguire kohtaa McGillin avauskierroksella. Kahdesta skotlantilaisesta kokeneempi ei varmaankaan ole tyytyväinen arpaonneensa, sillä McGill kuuluu ehdottomasti vaikeimpiin mahdollisiin vastustajiin. China Openissa Shaun Murphyn vahvasti haastanut mutta katkaisufreimissä taipunut McGill kukisti karsinnoissa Hossein Vafaei Ayourin, Cao Yupengin ja Mark Kingin eli kolme varsin erityyppistä pelaajaa. Sekin on osoitus hänen kokonaisvaltaisuudestaan. Hyvän kauden pelannut ja yhden vuoden listalla sijasta 20 kiinni pitävä McGill ei ikinä lähde otteluihin takki auki, ja hänellä on yleensä vaikuttanut olevan aika realistinen käsitys ottelun lähtökohdista. Tällä kertaa tilanne on, että hän pystyy kukistamaan Maguiren, mutta se vaatii huippuottelua. Yksikin otteluvoitto pääsarjassa olisi erinomainen saavutus nuorelta skotlantilaiselta, jonka parhaat vuodet ovat vielä edessä.

23. Robert Milkins

Karsinnoissa William Lemonsin, Darryl Hillin ja Andrew Higginsonin kukistaneen Robert Milkinsin tie pääsarjaan ei ollut vaikein mahdollinen, mutta se kuvastaa hyvin hänen kauttaan. Milkins on nimittäin suurimpien parrasvalojen takana pelannut varsin vahvan kauden ja on kaikessa hiljaisuudessa kiinni top 16 -sijassa kauden päätteeksi, kun Ali Carterin rankingin jäädytys ei enää ole voimassa. Tällä kaudella Milkins on edennyt Yixing Openin välieriin, Australian Openin puolivälieriin, International Championshipin välieriin, Ruhr Openin finaaliin, Gdynia Openin puolivälieriin, Indian Openin puolivälieriin ja China Openin puolivälieriin salakavalasti, sillä otsikoissa häntä ei ole juurikaan näkynyt. Milkinsillä on siitä huolimatta takanaan erinomainen kausi.

Karsinnoista pääsarjaan edennyt Milkins on voittanut tällä kaudella kuusi kertaa top 16 -pelaajan. Myös tulevan vastustajansa John Higginsin hän on jo ehtinyt voittamaan. Mikään läpihuutojuttu ottelu ei siis tule Higginsillekään olemaan. On kuitenkin maininnan arvoista, että viisi kertaa MM-kisojen pääsarjassa ollut Milkins on vain kahdesti edennyt jatkoon. Tilastossa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta tappiot ovat yleensä tulleet rumin lukemin. Ainoa poikkeus on oikeastaan vuosi 2013, jolloin Milkins yllätti avauskierroksella Neil Robertsonin, mutta hävisi toisella Ricky Waldenille vain kahden freimin erolla. Joka tapauksessa kuumakallen maineessa olleen mutta siitä osin eroon päässeen Milkinsin henkinen kantti on kysymysmerkki, jos hän taistelee jatkopaikoista.

Jotain Milkinsin paineidensietokyvystä kertoo myös, että hän on urallaan ollut viisi kertaa suurten turnausten välierissä, mutta ei ole kertaakaan edennyt pidemmälle. Puolivälierissä hän on tippunut yhdeksän kertaa. 14 sijoituksesta kahdeksan parhaan joukkoon huolimatta Milkins ei siis ole kertaakaan edennyt finaaliin. Hän on myös usein romahtanut tiukoissa paikoissa. Viime kausina henkinen kantti vaikuttaa parantuneen, mutta missään nimessä kyseessä ei kuitenkaan ole henkisesti Tourin parhaimpiin kuuluva pelaaja. Kyllä hän kuitenkin osaa pussittaa palloja ja pelata turvapeliä.

22. Matt Selt

Matt Selt on erittäin kiinnostava nimi. Hän osaa kiistatta pelata ja onkin kolme kertaa yltänyt suuren turnauksen puolivälieriin, mutta hänelläkin henkinen kantti on kysymysmerkki. Oiva osoitus siitä on MM-karsintojen toisen kierroksen ottelu. Ensimmäisellä kierroksella Selt kaatoi Lyu Chenwein ja kolmannella Tom Fordin, mutta toisella vastaan asettui Jimmy White, joka johti ottelua avausjakson jälkeen jo 7-2. Erittäin turhautunut Selt purki ottelun tauolla ärsymystään Twitterissä ja ajautui väittelyihin useiden henkilöiden kanssa. Lopulta hän kuitenkin voitti ottelun 10-8. Toisaalta kierros myöhemmin Ford oli lähellä 9-9-tasoitusta, mutta Selt teki kovissa paineissa erinomaisen tyhjennyksen ja voitti ottelun 10-8 viimeisellä mustalla.

Seltillekin kyseessä on vasta toinen kerta Cruciblessa. 2013 hän kohtasi Mark Selbyn, mutta hävisi 10-4. Tällä kertaa vastaan asettuu Barry Hawkins, joka on paperilla yksi kevyimpiä mahdollisia vastustajia. Seltillä on kaikki mahdollisuudet jatkopaikkaan, sillä hän on hyvässä vireessä. Heti kauden alussa hän eteni parissa turnauksessa 32 parhaan joukkoon ja Haining Openissa peräti välieriin, mutta paras oli vielä tulossa. Loppuvuodesta hän ylsi Lisbon Openin finaaliin, UK Championshipin 16 parhaan joukkoon ja vielä vuodenvaihteessa Championship Leaguen finaalilohkoon, jossa hän tippui välierissä. Seuraavat kuukaudet olivatkin heikompia, mutta Selt kuitenkin väläytteli yksittäisissä otteluissa.

Cruciblen paineiden vaikutusta Seltiin on vaikea arvioida. Hän on kyllä pelannut siellä ennenkin, mutta nyt ennakko-odotukset ovat korkeammalla viime aikojen vireen ja heikomman vastustajan takia. On paljonpuhuvaa, että paineet meinasivat saada yliotteen Seltistä jo karsinnoissa. Toisaalta voi ajatella, että hän on päässyt jo pahimmasta yli. Joka tapauksessa on vaikea kiistää, etteikö Selt kuuluisi taitojensa puolesta Crucibleen. Nyt hänellä on näytön paikka.

21. Robin Hull

Robin Hull ansaitsee valtavasti ylistystä. Hän on urallaan kolmatta kertaa Cruciblessa ja samalla toista kertaa peräkkäin. Hull on päässyt yli terveysongelmistaan, joiden vaikutuksesta hän jo kertaalleen lopetti uransa. Ei myös saa väheksyä suomalaisuuden vaikutusta. Tourilla on taloudellisesti vaikeampi pärjätä, sillä kustannuksia matkustamisesta ja majoituksesta tulee enemmän kuin esimerkiksi briteille. Myöskään harjoitusvastustajien taso ei ole verrattavissa vakiintuneisiin menestyjämaihin. Kaikesta tästä huolimatta pääsemme nauttimaan suomalaisotteista Cruciblessa jälleen kerran. Ikinä ei tiedä, kuinka kauan Hullin otteista pääsee nauttimaan, joten nautitaan nyt kun vielä voidaan.

Hull voitti karsinnoissa Martin McCruddenin, Ben Woollastonin ja Igor Figueiredon, jotka voittivat yhteensä 13 erää. Suomalainen hallitsikin otteluitaan selvästi. Etenkin Woollaston-ottelu oli erinomainen, sillä Woollaston, joka on rankingissa 32 parhaan joukossa, on erinomainen pelaaja, vaikka hänen kautensa 2014-2015 oli pieni pettymys. Joka tapauksessa Hull on viime aikoina ollut erinomaisessa vireessä. Hän pystyy tekemään suuria sarjoja liukuhihnalta, joten kenelläkään sijoitetulla ei ole varaa pelata alta tasonsa, jos suomalainen saa parhaansa esiin.

Hull aloitti kauden erinomaisesti etenemällä Wuxi Classicissa puolivälieriin, mutta sen jälkeen tuli hieman vaisumpi vaihe. On tosin myönnettävä, että marras-helmikuussa Hull hävisi neljä kertaa peräkkäin top 16 -pelaajalle. Sen jälkeen Gdynia Openissa tuli ansaittu tappio Alex Daviesille, joka putoaa kauden päätteeksi pois Tourilta, mutta Indian Openissa Hull kohtasi järjettömän kovatasoisessa ottelussa Graeme Dottin. Ottelu oli turnauksen tasokkain tai toiseksi kovatasoisin riippuen siitä, laskeeko finaalin sen edelle vai ei. Lopulta Dott kuitenkin vei taiston. China Openissakin Hullin peli kulki ajoittain hyvin, mutta parannettavaakin jäi. MM-karsinnoissa peli on puolestaan sujunut erinomaisesti.

Suurimman kysymysmerkin suomalaisen osalta asettavat kaksi tällä kaudella pelattua ottelua. Toinen niistä on Dott-ottelu Indian Openista ja toinen Mark Allenia vastaan käyty kamppailu German Mastersin karsinnoista. Molemmista jäi ihmetys, että miten niin erinomaisesti pelannut Hull pystyi häviämään ne? Molemmat olivat äärimmäisen kirveleviä tappioita, mutta onneksi niillä ei ollut merkitystä ammattilaisuran jatkon kannalta, sillä paikka on nyt tappioista huolimatta varma. Ottelut eivät olleet samanlaisia kuin Hullin ja MM-kisojen avauskierroksen vastustajan, Shaun Murphyn, välinen ottelu UK Championshipissä. Silloin molemmat pelasivat huippuottelun, mutta Murphy voitti lopulta 6-3. Myös Hull olisi voinut voittaa ottelun ja hän saikin enemmän pisteitä kuin myös hyvin pelannut vastustajansa, mutta ei kuitenkaan yltänyt voittoon. Sen sijaan Allen- ja Dott-otteluista jäi vaikutelma, että Hull oli pelaajista parempi ja hänen olisi kuulunut voittaa ottelut. Jostain syystä niin ei kuitenkaan käynyt.

Robin Hull pystyy voittamaan kenet tahansa. Nyt hän on vireessä, itseluottamus lienee korkealla eikä ammattilaisuran jatkumisen kannaltakaan ole enää paineita. Murphy ei ole helpoin vastustaja eikä arpaonni kyllä tälläkään kertaa suosinut, mutta kuka tahansa on kaadettavissa. Hull oli marras-joulukuun vaihteessa UK:ssa lähellä voittoa ja pelasi vahvan ottelun, mutta oli kuitenkin hieman vastustajaansa heikompi, mutta kuitenkin vain hieman. Nyt hänellä on tilaisuus ottaa revanssi, johon hänellä on aito mahdollisuus. Se vaatii huippupeliä, mutta sellaista hän on viime aikoina esittänyt. Herpaantumiseen ei kuitenkaan ole varaa.

Pidetään huoli, että menestys ei jää ainakaan kannustuksen puutteesta kiinni!

20. Matthew Stevens

Matthew Stevens on pelaaja, joka tuntuu aina venyvän MM-kisoissa. Esimerkiksi vuoden 2012 välieräpaikka oli suuri yllätys. On pieni ihme, ettei Stevensin tasoinen pelaaja ole ikinä voittanut MM-turnausta, vaikka hän on edennyt finaaliin kahdesti ja yhteensä kuudesti neljän joukkoon. Vieläkään ei ole liian myöhäistä, vaikka on vaikea kuvitella 37-vuotiaan yltävän enää suuriin urotekoihin.

Kausi 2014-2015 on kuitenkin ollut Stevensiltä varsin vaisu. Hän on yhden vuoden listalla niukasti sijan 40 paikkeilla. Australian Openissa heti alkukaudesta Stevens väläytti etenemällä puolivälieriin, mutta sen jälkeen hän voitti seuraavan kerran enemmän kuin yhden ottelun UK Championshipissa joulukuussa. Welsh Openissa maaliskuussa Stevens eteni peräti neljännelle kierrokselle, mutta sen jälkeen hänen seuraavat voittonsa tulivat vasta MM-karsinnoista, kun Stevens voitti Ahmed Saifin, Peter Linesin ja Joe Swailin. Walesilaisen otteet olivat parempia kuin aikoihin.

Siitä ei kuitenkaan pääse yli eikä ympäri, että Stevens ei ole enää parhaimmillaan. On vaikea kuvitella kauden aikana 20 pykälää rankingissa tippuneen Stevensin pääsevän enää suurten turnausten – tai ainakaan MM-kisojen – loppuhuipennuksiin. Parhaana päivänä hän voi yhä voittaa kenet tahansa, mutta sellaisia päiviä tulee yhä harvemmin ja vielä harvemmin peräkkäin. Nyt pelataan MM-kisoja ja walesilainen on taatusti elementissään niissä, mutta ensimmäisen kierroksen vastustaja Mark Williams ei ole läheskään helpoimmasta päästä. Stevens kuitenkin pystyy tekemään ottelusta tiukan ja hyvänä päivänä voittamaankin, mutta terävimpään kärkeen hän ei enää kuulu.

19. Ali Carter

Ali Carter oli syöpähoitojensa takia pitkään sivussa, mutta hänen rankinginsa jäädytettiin tasapuolisuuden nimissä. Paluunsa jälkeen hän hävisi ensimmäiset kolme otteluaan, mutta voitti lopulta Mastersissa Barry Hawkinsin. Helmikuussa Carter eteni Welsh Openissa 16 parhaan joukkoon, mikä on hänen paras saavutuksensa tällä kaudella. MM-kisoja edeltäneistä turnauksista China Openissa hän hävisi Kurt Maflinille ja Indian Openista Carter joutui vetäytymään viisumiongelmien takia.

Carterin ranking jäädytettiin sijalle 13, mutta hän tippuu runsaasti kauden päätyttyä. Jos avausottelussa tulee tappio, Carter aloittaa ensi kauden sijan 40 paikkeilta, mutta jos hän voittaa, sijoitus saattaa nousta 32 parhaan joukkoon. Hänen on pelattava hyvä kausi ensi kaudella, muuten vaarana on jopa tippuminen pois Main Tourilta, sillä tällä kaudella Carterin ottelut ovat jääneet vähiin ja voittoja on vielä vähemmän. Käytännössä hänen on kerättävä riittävät tienestit 64 parhaan joukkoon melkein pelkästään yhden kauden aikana.

Myös Carter viihtyy MM-kisoissa. Hän on kahdesti ollut finaalissa, mutta hävinnyt molemmat niistä Ronnie O’Sullivanille. Viimeksi hän tippui ensimmäisellä kierroksella 2006 ja karsinnoissa 2002. Tälläkin kaudella hän on parantanut MM-kisoja kohden, mutta loppuuko aika kesken? Carter ei nimittäin ole missään nimessä vakuuttanut viime aikoina, vaikka tappio Maflinille Pekingissä johtui enemmän norjalaisen huippupelistä kuin Carterin heikkoudesta.

Carter kohtaa Cruciblessa Alan McManusin, ja arpa olisi voinut olla paljon huonompikin. McManus on nimittäin erinomaisen alkukauden jälkeen hyytynyt kun taas Carterin kuntokäyrä osoittaa toiseen suuntaan – joskin vain loivasti. On vaikea uskoa, että lentämisestä kiinnostunut Carter, joka uhkasi lopettaa kauden 2012 jälkeen, mutta pyörsi päätöksensä edettyään MM-finaaliin, menestyisi tällä kertaa yhtä hyvin kuin viime vuosina parhaimmillaan. Häntä ei kuitenkaan kannata aliarvioida, minkä moni lienee oppinut kantapään kautta Carterin yllätysten myötä.

18. Mark Davis

Myös Mark Davisin kausi on ollut hyvä. Vaikka hän on tippunut pois kuudentoista parhaan joukosta, se johtuu pikemminkin heikosta kaudesta 2013-2014 kuin 2014-2015. Tällä kaudella Davis on itse asiassa ollut kaksi kertaa välierissä ja neljä kertaa puolivälierissä (viidesti, jos World Grand Prix lasketaan), ja yhden kauden listalla sijoitus on viidestoista. Välieräpaikoista toinen tuli suuresta turnauksesta, Australian Openista, ja oli Davisin uran neljäs suurten rankingturnausten välieräpaikka, mutta finaaleihin hän ei ole vielä kertaakaan yltänyt.

Davis on jo nyt tehnyt yhden kauden satasten ennätyksensä. Etenkin sarjojen teko on siis sujunut mallikkaasti, vaikka se ei hänen suurin vahvuutensa olekaan. Karsinnoissa Davis voitti Joe O’Connorin, Oliver Linesin ja Ken Dohertyn ja teki suurin piirtein muuta ei aivan joka toiseen voittamaansa erään 50 pisteen sarjan tai suuremman. Aivan parhaimmistoon hän ei siis sillä saralla kuulu.

Pitkällä urallaan kolme kertaa – 1995, 2010 ja 2013 – MM-kisojen toiselle kierrokselle yltänyt Davis on päässyt Crucibleen kymmenen kertaa, jos tämänvuotinenkin lasketaan. Hän ei kuitenkaan ole kertaakaan päässyt toista kierrosta pidemmälle, vaikka 2013 se oli melko lähellä, mutta tappio tuli toisella kierroksella kolmen freimin erolla. Top 16 -paikasta yhä taisteleva Davis tunnetaan tasaisena puurtajana, jolle sattuu heikkoja päiviä vain harvoin. Hän onkin tällä kaudella tippunut vain kerran turnauksen avauskierroksella.

MM-kisoissa Davis kohtaa Ding Junhuin, joka voitti pari viikkoa sitten kotimaassaan kaksikon keskinäisen ottelun 5-1. Ding on kuitenkin pelannut tällä kaudella parhaimmillaan ainoastaan Kiinassa, ja Davisilla on omassa kotimaassaan varsin hyvä sauma edetä jatkoon, vaikka Ding onkin keskinäisten otteluiden valossa niskan päällä. Davis on tällä kaudella voittanut top 16 -vastustajan noin joka kolmannessa pelaamassaan turnauksessa, mutta lähtee haastajana Dingiä vastaan. Silti hän on yksi mahdollisista yllättäjistä.

17. Ryan Day

Ryan Dayta sanotaan usein kaikkien aikojen parhaaksi pelaajaksi, joka ei ole voittanut turnausta. Vaatisi aikamoista yllätystä, että asia muuttuisi tällä kertaa. Tiputtuaan top 16 -sijoilta neljän vuoden jälkeen kaudella 2010-2011 Dayn ranking oli pari vuotta alamäessä, mutta nyt se on ollut nousukiidossa ja komeilee tällä hetkellä sijalla 20. Alkukaudesta näytti itse asiassa, että Day voisi nousta takaisin kuudentoista sakkiin, mutta hän ei lopulta ole pelannut yhtä hyvää kautta kuin vuosi sitten, vaikka tilanne on vielä muutettavissa.

Day on tehnyt tällä kaudella maksimin, mutta silmiin pistää, kuinka vähän satasia hän on tehnyt kauden aikana. Viime kaudella hän teki niitä 26, mutta tällä kaudella on syntynyt vasta 14. Se on vähemmän kuin Robin Hullilla, joka on jättänyt kolmasosan turnauksista väliin. Day, joka on ollut seitsemän edellisen vuoden aikana kolme kertaa MM-puolivälierissä, ei kuitenkaan ole ikinä ollut hyökkäävimpiä pelaajia vaan on hallinnut myös turvapelin. Pelkkää satasten määrää ei siis kannata tuijottaa.

Jamie Clarken, Alex Daviesin ja Jak Jonesin MM-karsinnoissa pudottanut Day pelasi hyvin, vaikka arpa oli tällä kertaa suosiollinen. Etenkin Clarke antoi kuitenkin kovan vastuksen eikä Daylla olisi ollut varaa pelata alle tasonsa. Viime vuoden vireessä walesilainen ei kuitenkaan ole antanut viitteitä. Silloinhan hän kukisti Stephen Maguiren ja eteni 16 parhaan joukkoon. MM-kisoja edeltäneissä neljässä turnauksessa Day voitti yhteensä vain yhden ottelun.

Tällä kertaa Mark Allenin kohtaava Day on joka tapauksessa ehdottomasti yksi parhaista karsijoista. Häntä sietääkin varoa. Day on niin hyvä pelaaja, että hän voi voittaa nimekkäitäkin vastustajia, vaikka ei pelaisi parastaan. Nyt vastaan asettuva Allen ei ole aivan parhaassa vireessään, joten ottelun tulosta on vaikea lähteä ennalta veikkailemaan. Helpolla voitto ei kuitenkaan irtoa. Joka tapauksessa on varmaa, että jos Day saa käännettyä vireensä takaisin sille tasolle, jolla hän pitkään oli, häntä ei helpolla pudoteta. Onnistuuko hän siinä – se jää nähtäväksi. Joka tapauksessa 35-vuotias pelasi viime kaudellakin MM-kisoissa paremmin kuin sitä edeltäneissä turnauksissa.

MM-kisojen otteluohjelma ja tulokset

Kuva: Monique Limbos


Edellinen artikkeliLyö vetoa MM-kisojen ajan – korkein kerroin palkitaan Master Cue Pyragon -kepillä!
Seuraava artikkeliMM-kisojen avauspäivän pelivihjeet