European Tour 2010-2016 – viimeisiä viedään

Latviassa pelattava Riga Open avaa tämän kauden European Tourin. Kyseessä on ensimmäinen kauden kuudesta ET-osakilpailusta. European Touria (ennen Players Tour Championship) on pelattu kaudesta 2010-2011 jälkeen, mutta alkanut kausi on jäämässä nykymuotoisen European Tourin viimeiseksi, sillä ET-turnauksia on tarkoitus karsia ensi kaudeksi rankalla kädellä.

PTC-kisat (Players Tour Championship) ilmeistyivät kalenteriin ensi kerran kaudella 2010-2011. Niitä oli 12 kappaletta ja tarkoitus oli yksinkertaisesti tuoda kalenteriin lisää sisältöä – edellisellä kaudella oli yhteensä vain kuusi turnausta, joista sai rankingpisteitä, mutta pääosin PTC-turnausten myötä lukema kasvoi kahteenkymmeneen. Seitsemän PTC-turnausta pelattiin Britanniassa, kolme Saksassa ja kaksi muualla Euroopassa. Turnaukset pelattiin ilman TV-kameroita ja useimmat myös ilman yleisöä, mutta tarkoitus oli yksinkertaisesti antaa pelaajille lisää mahdollisuuksia pelata.

Finaaliturnaus sen sijaan oli televisioitu, ja mukaan pääsi 24 parasta pelaajaa PTC-turnausten yhdistetyltä rahalistalta. Ehtona oli, että oli osallistunut vähintään kolmeen Britanniassa pelattuun ja vähintään kolmeen muualla pelattuun PTC-turnaukseen. Kolmen Saksassa järjestetyn turnauksen lisäksi yksi pelattiin Tsekissä ja yksi Belgiassa, ja finaaliturnaus järjestettiin Irlannissa. Voittoon ylsi rahalistankin kärjessä ollut Shaun Murphy, joka kukisti finaalissa yllättäjä Martin Gouldin ja voitti 60 000 puntaa.

Mainos:

Seuraava kausi ei tarjonnut suuria muutoksia. PTC-turnauksia oli yhä kaksitoista, ja finaaliturnaukseen pääsi 24 eniten rahaa tienannutta, mutta vaatimuksena oli osallistuminen kolmeen Britanniassa ja kolmeen muualla pelattuun turnaukseen. Järjestäjämaatkin pysyivät muuten samoina kuin edelliskautena paitsi Tsekki vaihtui Puolaan ja yksi Saksassa pelattu turnaus vaihtui Irlannissa pelattuun. Erikoisuus oli viimeinen turnaus, joka aloitettiin Englannissa, mutta jonka viimeiset neljä kierrosta pelattiin Saksassa. Ronnie O’Sullivanin turnausvoitto avausosakilpailussa oli hänen ensimmäisensä sitten Shanghai Mastersin 2009 – aikaa kului siis noin kaksi vuotta.

Vuoden neljäs PTC-turnaus – Paul Hunter Classic – oli lyhyen PTC-historian ensimmäinen turnaus, joka televisioitiin, jos finaaliturnausta ei lasketa. TV-kameroita oli tosin vain yhdellä pöydällä kuten nykyäänkin. Muun muassa Ronnie O’Sullivanin Adam Duffyä vastaan tekemä 147 nähtiinkin suorana televisiosta. Myös viimeisessä PTC-turnauksessa tehtiin historiaa, sillä silloin tehtiin ensimmäistä kertaa kaksi maksimia samana päivänä. Finaaliturnauksen voitti Stephen Lee, joka kukisti Neil Robertsonin aiheuttaen tälle uran ensimmäisen finaalitappion. Rahalistan ykkönen oli Judd Trump, joka kuitenkin tippui jo avausottelussaan.

PTC-turnausten vakiinnutettua paikkansa ne keräsivät myös enemmän palautetta, joka – kuten odottaa saattoi – oli vaihtelevaa. Turnauksia kritisoitiin vähäisten palkintorahojen takia, mutta koska jaossa oli merkittävästi rankingpisteitä, ei niitä voinut oikein jättää väliinkään. Vielä pari vuotta sitten yhdestä otteluvoitosta ei tienannut yhtään mitään, mikä kirvoitti ansaittuja moitteita pelaajilta. Lisäksi turnaukset, jotka pelattiin ilman yleisöä, saivat oman osansa moitteista. Britannian ulkopuolisissa osakilpailuissa sentään oli katsojia, mutta niitä oli vain puolet turnauksista. Myös otteluiden pituuksia kritisoitiin, osan mielestä neljä erävoittoa oli aivan liian vähän. Toisaalta myös sitä, että viimeisiä otteluita pelattiin monesti pitkään keskiyön jälkeen, haukuttiin.

Toisaalta turnauksia kehuttiin, koska pelaajat saivat enemmän otteluita ja pitkät tauot turnausten välillä lyhenivät. PTC-osakilpailut nähtiin myös snookerin kansainvälistymistä edistävänä tekijänä. Joka tapauksessa on selvä, että ensimmäisinä kausina kritiikkiä oli selvästi enemmän kuin myöhemmin World Snookerin puututtua joihinkin ongelmiin.

Kaudella 2012-2013 nähtiinkin muutoksia, sillä PTC-turnaukset jaettiin kahtia European Touriksi ja Asian Touriksi. Termistö oli vaihtelevaa, sillä virallisesti Players Tour Championship -nimellä kulkivat Britanniassa järjestetyt osakilpailut, nimi European Tour kattoi muualla maanosassa kisatut ja Asian Players Tour Championship Aasiassa järjestetyt turnaukset. Käytännössä turnaukset saivat kuitenkin nimet PTC, EPTC ja APTC.

Euroopassa kisattiin kymmenen turnausta (viisi Britanniassa, viisi muualla: Saksassa kaksi ja yhdet Belgiassa, Puolassa sekä Bulgariassa, joka korvasi Irlannin), ja Aasiassa osakilpailuja oli kolme. Molemmissa oli omat rahalistansa, ja ET-listalta 25 ja AT-listalta 7 pelaajaa pääsi finaaliturnaukseen. ET-listalla ehtona tosin oli osallistuminen vähintään kahteen Britanniassa ja kolmeen muualla järjestettyyn turnaukseen.

Paul Hunter Classicissa amatöörinä silloin pelannut mutta nyt paluun Main Tourille tehnyt ja rankingin 64 parhaan joukkoon noussut Joe Swail eteni peräti finaaliin. Kukaan amatööri ei silloin ollut yltänyt lähellekään samaa temppua, ja yhä edelleen puolivälieriinkin asti eteneminen on harvinaista, sellaista ei todellakaan nähdä monesti jos lainkaan kauden aikana. Joka tapauksessa erinomaisesti pelannut Swail voitti ensin kaksi amatöörikarsintaottelua ja sen jälkeen kuusi ammattilaista kunnes hävisi finaalissa.

Heti seuraavassa turnauksessa edellisen kauden päätteeksi Tourilta pudonnut mutta saman tien Qualifying Schoolin kautta paluun tehnyt Rod Lawler voitti koko turnauksen. Lawlerin edellinen kausi oli ollut surkea ja hän putosi Tourilta, mutta Qualifying School sujui hyvin ja myös alkukaudella Lawler oli esittänyt ilmiömäisiä suorituksia.

Mark Selby voitti Euroopan rahalistan, Stuart Bingham Aasian ja Selby oli ykkönen yhdistetyllä rahalistalla, jonka mukaan pelaajat sijoitettiin finaaliturnaukseen. Stephen Lee ei voinut osallistua pelikieltonsa vuoksi, vaikka oli ansainnut paikkansa finaaleihin. Lopulta voittoon ylsi Neil Robertsonin kukistanut Ding Junhui, joka teki yhtä monta satasta (8) kuin muut yhteensä ja nousi 0-3-tappioasemasta 4-3-voittoon.

Kaudella 2013-2014 Britanniassa järjestettyjen turnausten määrä putosi kahteen. Yhä edelleen käytössä oli kaksi erillistä turnaussarjaa – European Tour ja Asian Tour. 24 parasta Euroopan rahalistalta ja 8 parasta Aasiasta pääsivät finaaliturnaukseen, joka järjestettiin tällä kertaa Irlannin sijaan Englannissa, vaikka se piti alun perin pitää Thaimaassa. Alankomaissa järjestettiin ensimmäistä kertaa ET-turnaus.

Asian Tourin ensimmäinen osakilpailu oli Joe Perryn uran ensimmäinen turnausvoitto rankingturnauksessa. Ensimmäisen suuren turnauksensa hän kuitenkin voitti vasta päättyneellä kaudella. Seuraavan AT-turnauksen voitti Ju Reti, josta tuli ensimmäinen ET- tai AT-turnauksen voittanut amatööri. Turnauksessa oli poikkeuksellisesti niin vähän pelaajia, että osa aloitti suoraan toiselta kierrokselta. Silti Ding Junhuin johdolla nimekkäitäkin pelaajia oli mukana. Sama toistui myös kolmannessa ja neljännessä AT-turnauksessa.

Mark Allenista tuli ensimmäinen peräkkäisiä ET-turnauksia voittanut pelaaja, ja hän voitti sekä Euroopan että yhdistetyn rahalistan. Liang Wenbo oli Aasian rahalistan kärkinimi. Finaaliturnauksen voitti Barry Hawkins, joka voitti Gerard Greenen.

Edellisellä kaudella yhtään turnausta ei enää pelattu Britanniassa, ei edes finaaliturnausta, joka pidettiin Thaimaassa. Latvia ja Portugali olivat uusia järjestäjämaita, mutta Belgiassa ei ensimmäistä kertaa pidetty yhtään turnausta. Yksi Asian Tourin turnaus jouduttiin perumaan, joten niitä oli vain kolme. ET-kisoja oli tällä kertaa kuusi.

European Tourin avannut Riga Open oli ensimmäinen Latviassa järjestetty ammattilaisturnaus. Suomalaisia mukana oli peräti yksitoista, joista yksi oli ammattilainen. Kaikki kuitenkin hävisivät ensimmäiset ottelunsa. Vuoden tulokkaaksi valittu 19-vuotias Oliver Lines eteni Haining Openin finaaliin, mutta kärsi finaalitappion.

Shaun Murphy voitti ET-rahalistan, jolta 24 parasta pääsi finaaliturnaukseen, sekä yhdistetyn rahalistan. Asian Tourin listalta jaettiin 8 paikkaa, ja sen ykkönen oli Joe Perry. Perry voitti myös finaaliturnauksen, Mark Williams sijoittui toiseksi.

Alkanut kausi jääkin nykymuotoisten ET- ja AT-turnausten viimeiseksi. Barry Hearn kertoi MM-kisoissa, että ensi kaudella turnausten määrä putoaa huomattavasti, ja tilalle tulee uusia turnauksia etenkin Britanniaan. Tällä kaudella turnauksia on kuusi Euroopassa ja vain kaksi Aasiassa. Turnaukset ovat levittäneet tehokkaasti snookeria maihin, joissa lajilla ei vielä ole pitkiä perinteitä, ja esimerkiksi Saksassa tunnelma on aina ollut katossa. Myös kritiikki on viime vuosina vähentynyt merkittävästi tehtyjen muutosten myötä. Hearnin mukaan turnaukset ovat kuitenkin täyttäneet alkuperäisen tehtävänsä eli saada pelaajille lisää otteluita, joten niistä voi luopua.

Kuva: Monique Limbos