Artikkelit

FinnSnookerin haastattelussa Neil Robertson, osa 1

27.11.2016 15:31

The interview also in English / Haastattelu myös englanniksi

FinnSnooker sai yhteistyössä Eurosportin kanssa mahdollisuuden haastatella Neil Robertsonia, yhtä maailman parhaista snookerpelaajista. UK Championshipin mestaruuttaan puolustanut Robertson voitti turnauksen ensimmäistä kertaa vuonna 2013. Hän metsästi siis tänä vuonna kolmatta UK:n voittoaan, mihin on pystynyt vain neljä pelaajaa. Robertson kärsi kuitenkin turnauksen avauskierroksella yllättävän tappion Peter Linesille, entiselle ammattilaiselle, joka tippui viime kauden päätteeksi Main Tourilta.

Vuonna 2010 maailmanmestaruutta juhlinut 34-vuotias Robertson on urallaan ollut maailmanlistan ykkösenä, tehnyt maksimin kolme kertaa, voittanut 12 suurta turnausta ja ensimmäisenä ja edelleen ainoana pelaajana tehnyt yli sata satasta yhden kauden aikana. Jo vaikka mitä urallaan saavuttanut australialainen onkin yksi kaikkien aikojen parhaista Brittein saarien ulkopuolisista pelaajista.

Mainos:

Yksi haastattelun teemoista oli UK:n mestaruuden puolustaminen, joten julkaisemme haastattelun ensimmäisen osan nyt Robertsonin tappiosta huolimatta. Toinen osa julkaistaan vuoden 2017 alussa. Nauttikaa!

Hei Neil, hauska tavata! Ensinnäkin mitkä ovat olleet urasi ikimuistoisimmat ottelut? MM-finaali on ilmiselvä valinta, mutta mitä muita otteluita tulee mieleen?

Ikimuistoisimpia ovat olleet Triple Crown -turnausten loppuottelut. MM-kisojen loppuottelu tietenkin, mutta lisäksi Mastersin finaali, joka oli ensimmäinen kerta kun poikani Alexander oli paikalla voittaessani turnauksen. Voittaessani UK Championshipin ensimmäistä kertaa Mark Selbyä vastaan äitini oli paikalla, mikä oli mahtavaa. Viime vuoden UK Championshipin finaali, jossa tein maksimibreikin Alexanderin ollessa katsomossa, oli varmaankin urani erityisin hetki. Muistoihin on jäänyt myös ensimmäinen rankingvoittoni Grand Prix’sta, sillä voitolla sain nimeäni esille ammattilaiskiertueella.

Minkälaisia vaikeuksia kohtasit urasi alkupuolella, kun olit ainoa ammattilaispelaaja toiselta puolelta maailmaa? Onko tilanne muuttunut tähän päivään?

Todellakin, kun tulin Britteihin nuorempana ensimmäistä kertaa, oli alku todella hankala. Kärsin vahvasta koti-ikävästä, enkä laisinkaan nauttinut elämästäni täällä, halusin vain mennä kotiin. Olin ainoa australialainen kiertueella, ja tilanne oli vaikea. Menetinkin paikkani ammattilaiskiertueella ja palasin Australiaan, jossa pelasin vuoden amatööriturnauksissa. Sitten voitin paikkani ammattilaiskiertueelle takaisin voittamalla alle 21-vuotiaiden maailmanmestaruuden, ja muutin Cambridgeen kahden muun australialaispelaajan, Johl Youngerin ja Steve Mifsudin kanssa, jotka olivat myös ammattilaisia tuona vuonna. Joka vuosi sen jälkeen vähintään yksi australialainen on pelannut ammattilaiskiertueella tai nyt jo kuopatulla Challenger-kiertueella, joten minulla on aina hyvä ystävä kotiseuduiltani täällä. Se tekee elämästä helpompaa vieläkin, vaikka olenkin jo tottunut täällä asumiseen.

Ovatko harjoittelurutiinisi muuttuneet urasi aikana? Keskitytkö nyt erilaisiin asioihin kuin ammattilaisurasi ensimmäisinä vuosina?

Teen todella kovasti töitä pelini eteen ja yritän parantaa sen kaikkia osa-alueita. Tavoitteenani on aina parantaa pelini heikointa osa-aluetta, joten rakennan harjoittelulleni tarkan suunnitelman. En pelaa harjoitusotteluita muita pelaajia vastaan kovinkaan usein. Pelaan silloin tällöin esimerkiksi Joe Perryn kanssa, mutta olen huomannut, että minulle kaikkein hyödyllisintä on harjoitella itsekseni keskittyen niihin pelini osa-alueisiin, joita voin parantaa.

Eurosport – The Home of Snooker

Mitkä ovat mielestäsi ammattilaiskiertueen parhaat puolet tällä hetkellä ja mitä asioita muuttaisit, jos olisit itse päättäjänä?

Vau… lähtisin varmaankin vähentämään pelaajien määrää ammattilaiskiertueella. Matkustuskulut ovat todella rankat rankingissa heikoimmin pärjääville pelaajille. Kahden vuoden ammattilaiskortin saaneet pelaajat joutuvat kuluttamaan paljon rahaa matkakulujen maksamiseen ja turnausmaksuihin. Jos minä olisin johdossa, poistaisin turnauksista osallistumismaksut, en koe, että on oikein joutua maksamaan sellaisia. Olemme varmastikin yksi harvoista urheilulajeista maailmassa, joka vaatii ammattilaisilta näin korkeita osallistumismaksuja, noin 4000 puntaa vuodessa. 128 pelaajaa ammattilaiskiertueella on mielestäni hieman liikaa. Jos määrää vähennettäisiin 96:een, uskoisin, että kaikki pelaajat voisivat tienata palkintorahaa ja onnistua rahoittamaan pelaamistaan paremmin. Tällä hetkellä monet pelaajat häviävät rahaa joka vuosi.

Viime aikoina Northern Ireland Openin Allen-Joyce-ottelun myötä on puhuttu paljon taistelupareista. Onko mielestäsi eroa sen välillä, pelaatko hyvää ystävää kuten Joe Perrya vastaan tai jotakuta, jonka kanssa et välttämättä tule kovin hyvin toimeen?

Onnekseni kiertueella ei ole ketään josta en oikeastaan pitäisi, tulen kaikkien kanssa toimeen melko hyvin. Mutta jep, seurasin tilannetta eilen illalla, ja homma kävi aika intensiiviseksi. Toivottavasti en suututa Mark Allenia tulevaisuudessa! On myöskin todella vaikeaa pelata hyvää ystävää vastaan. Esimerkiksi Joe Perryn kohtaaminen Wuxi Classicin loppuottelussa oli hyvin rankkaa. Voitin hänet 10-9, ja ajattelin, ettei hän välttämättä saisi toista mahdollisuutta voittaa rankingturnausta, joten olin melko herkistyneessä tilassa ottelun päätyttyä. Hyvää ystävää vastaan on aina vaikea pelata, mutta se asia on kai vain hyväksyttävä.

Auttaako se, että jätit Northern Ireland Openin väliin, valmistautumaan paremmin puolustamaan UK Championshipin mestaruutta?

Joo. Muutamat pelaajat ovat jättäneet sen väliin, minä ja Mark Selby, ja Judd Trump ja Ali Carter vetäytyivät myös turnauksesta. Ajatus on tietenkin parempi valmistautuminen UK Championshipiin. Siitä tulee muutamaan kuukauteen ensimmäinen turnaus, johon olen pystynyt valmistautumaan omasta mielestäni kunnolla. Meillä on ollut erittäin tiivis aikataulu viime kuukausina. Ongelma on, että kun kulkee turnauksesta toiseen, välissä on vain muutamia päiviä, joten peliä on vaikea saada kuntoon seuraavaan turnaukseen. Muutamissa viime turnauksissa olen vain pyörinyt ympäri Kiinaa enkä ole pärjännyt kovin hyvin, joten on hienoa olla taas täällä ja saada viikko aikaa valmistautua. Ennen peliäni on vielä viikko, joten olen valmiimpi kuin yhteenkään turnaukseen tällä kaudella.

Voitit Michael Holtin Riiassa Gdansky Riga Openissa, se on kauden ainoa turnausvoittosi. Tuloksesi tällä kaudella ovat menneet alamäkeä. Mistä se omasta mielestäsi johtuu? Olet varmasti miettinyt sitä itsekin.

Niin, aloitin kauden erittäin hyvin. Kahdesta ensimmäisestä turnauksesta voitin Riiassa ja pääsin välieriin World Openissa. Sitten menin Australiaan neljäksi viikoksi ja vietin hieman lomaa. Ongelma oli, että ilmoittauduin Shanghai Mastersiin. Palattuani Australiasta minulla oli noin viikko ennen seuraavaa turnausta, joten Shanghai Mastersiin ilmoittautuminen oli varmaankin virhe. Shanghaissa en ollut kunnon vireessä, en ollut harjoitellut toivomallani tavalla, ja sitä kesti muutaman kuukauden ajan, en pystynyt valmistautumaan kovin hyvin turnauksiin. Meillä oli parit karsinnat, olin harjoitellut, aikaa oli vain pari-kolme päivää ennen turnausta. En vain saanut peliäni kulkemaan niin kuin olisin toivonut. Jos yhdessä turnauksessa pelaa hyvin, seuraavallakin viikolla sujuu hyvin, sellainen vire kantaa pitkälle. Sen sijaan jos häviää 16 parhaan joukossa, kuten minulle on viime turnauksissa käynyt, mitään sujuvuutta on vaikea saada aikaan. Ronnie O’Sullivan puhui tästä viikko sitten kertoessaan, että turnauksesta toiseen kulkeminen on vaikeaa, aikaa harjoitteluun on vaikea löytää, koska turnauksissa saa vain 30 minuuttia harjoittelua, ja on erittäin vaikea saada oma peli sellaiseksi kuin haluaisi vain 30 minuutin treenillä. Siinä on taatusti vähän ajateltavaa loppukaudeksi. Ilmoittaudun takuulla tästedes vain turnauksiin, joihin pystyn valmistautumaan sataprosenttisesti.

Vielä lopuksi: keitä pelaajia vastaan pelaat mieluiten ja miksi?

Nautin aina John Higginsin ja Ronnie O’Sullivanin kohtaamisesta. He olivat nuoruusvuosieni idoleita, ja olen ollut todella onnekas saadessani pelata samalla aikakaudella heidän kanssaan, kun he ovat yhä lähellä parhaiden vuosiensa virettä. Olen pystynyt voittamaan molemmat heistä loppuotteluissa ja ottamaan turnausvoittoja lyötyäni heidät matkan varrella. Se on minulle suuri ylpeyden aihe.

Kiitokset Neil ja onnea UK Championshipiin!

Kiitos!

Eurosport näyttää UK Championshipin otteluita kattavasti sekä televisiossa että Eurosport Playerissa aina 4.12. asti. Ks. ykköskanavan ja kakkoskanavan lähetysajat.