Saimme tilaisuuden haastatella Chris Henryä, joka on 50-vuotias snookervalmentaja. Henry valmentaa nykyään muun muassa Luca Breceliä (palasivat yhteen 2014) sekä Shaun Murphyä (maaliskuusta 2013 alkaen), ja lista muista pelaajista, joita hän on urallaan valmentanut, on komea: Jimmy White, Peter Ebdon, Ding Junhui, Stephen Hendry… Mainituista pelaajista kolme on yltänyt maailmanmestaruuteen ja viisi turnausvoittoon.

Henryn erikoisalaa on henkinen valmennus. Hän on käyttänyt taitojaan myös muiden lajien urheilijoiden valmentamiseen, vaikka snooker hänen ehdoton päälajinsa onkin. Lisäksi hän on tehnyt yhteistyötä eri yritysten kanssa. Muun muassa Stephen Hendry on kutsunut Englannissa syntynyttä mutta Belgiassa asuvaa Henryä maailman parhaaksi snookervalmentajaksi. Kyseessä on siis todellinen alansa huippu.

Tämä on haastattelun suomennos. Alkuperäinen englanninkielinen versio löytyy sen alta. Kyseessä on myös 500:s julkaisemamme juttu!

Ensiksi onnittelut valmennettaviesi viimeaikaisesta menestyksestä! Voisitko vähän valaista mitä olet tehnyt heidän kanssaan, sillä sekä Shaun Murphy ja Luca Brecel vaikuttavat nousseen uudelle tasolle?

Olen oikaissut heidän tekniikkaansa ja uudelleenkoordinoinut heidän linjausrutiineitaan täsmällisempään ja yhdenmukaisempaan tekniikkaan. Molemmat pelaajat suorittavat joukon kohdennettuja ja haastavia harjoittelurutiineja päivittäin.

Miten huippupelaajat yleensä harjoittelevat, mitkä ovat avaintekijät?

Nykyään on niin paljon turnauksia, että terävyys otteluissa on paljon vähäpätöisempi ongelma kuin vielä pari kautta sitten. Neuvon pelaajia käyttämään suurimman osan ajastaan harjoituksiin, jotka takaavat, että he ovat vahvoja pelin jokaisella osa-alueella.

Entä kuinka monta tuntia he yleensä harjoittelevat viikossa, mistä kokoluokasta puhutaan?

Sanoisin, että huippupelaajat harjoittelevat noin 30-35 tuntia viikossa. Stephen Hendry harjoitteli kuusi tuntia päivässä kuutena päivänä viikossa.

Ja laatuhan on toki määrää tärkeämpää.

No se on oikeastaan yhdistelmä molempia, sillä aivojen järjestelmät (hermoradat) luodaan toistoilla, joten mitä enemmän pelaaja toistaa oikeita asioita, sitä nopeammin ja vahvemmin hän saa siitä aikaan tottumuksen.

Palataan valmennukseen vähän myöhemmin. Vielä yksi kysymys Murphystä & Brecelistä – miten vertaisit heitä? Mitkä ovat suurimmat yhtäläisyydet ja erot heidän välillään?

He ovat todella erilaisia persoonallisuuksiltaan ja luonteiltaan. Heitä yhdistää ainakin palava halu menestyä, ja molemmat ymmärtävät, että menestyminen kilpailuissa lähtee ja luodaan harjoituspöydillä. Molemmat valmistautuvat otteluihin nykyään todella ammattimaisesti.
Luca on introvertimpi kun taas Shaun puolestaan on ekstrovertimpi.

Miten päädyit itse snookerin pariin?

Sain 8-vuotiaana pienen snookerpöydän joululahjaksi. Myöhemmin kymmenen vuoden iässä isäni vei minut paikallisen katolisen kirkon seuraan, jossa oli täysikokoinen snookerpöytä.

Miten sinusta tuli valmentaja?

Tapasin Frank Callanin Blackpoolissa pelatessani turnauksessa ja hän tarjoutui valmentamaan minua. Hän oli silloin Steve Davisin valmentaja, mistä olin erittäin vaikuttunut. Frankin valmennettavana olemisesta alkoi kiinnostukseni valmentamista kohtaan. Valmensin ammattilaista nimeltään James Giannaros, kun olin 16-vuotias, joten aloitin erittäin nuorena.

Sanoisinpa, että poikkeuksellisen nuorena.

Toden totta. James oli kuullut, että olin oppinut paljon Frankilta, minkä vuoksi hän otti yhteyttä minuun oppitunteja varten.

On kiistämätöntä, että olet nykyään Terry Griffithsin ja kumppanien ohella yksi parhaista snookervalmentajista. Miten olet kehittynyt valmentajana vuosien saatossa?

Työskenneltyäni niin monien erinomaisten pelaajien kuten Jimmy Whiten, Peter Ebdonin, Ding Junhuin, Stephen Hendryn, Luca Brecelin ja Shaun Murphyn kanssa olen oppinut todella paljon siitä, mitä huippuammattilaisilta vaaditaan. Uskon, että tehokas rutiininomainen tekniikka on erittäin tärkeä tekijä, strategia myös, mutta sanoisin, että olen kehittynyt eniten pelin psykologisella puolella.

Mitkä ovat olleet urasi kohokohdat pelaajana ja valmentajana?

Pelaajana voitin Hollannissa televisioidun finaalin, mikä tuntui todella hyvältä. Kyseessä oli kansallisen rankingturnaus. Voitin myös Stephen Hendryn brittien U21-turnauksen välierissä 1980-luvulla. Valmentajana varmaankin Peter Ebdonin luotsaaminen MM-titteliin 2002, Stephen Hendryn valmentaminen ja läsnäolo Cruciblessa 2009 sekä 2012 hänen kahden viimeisen MM-kisoissa tekemiensä maksimien aikana ja totta kai Shaunin viimeaikainen menestys, etenkin Mastersin voitto tänä vuonna.

Mitkä ovat mielestäsi suurimmat erot huippuammattilaisen ja keskinkertaisen ammattilaisen välillä?

Usko, omistautuminen, sitoutuminen ja intohimo.

Entä keskinkertaisen ammattilaisen ja huippuamatöörin välillä?

Minusta ero on erittäin pieni.
Tourille on vaikea päästä, mutta jos taitoa riittää, pääsymahdolliset ammattilaiseksi ovat nyt kuitenkin olemassa. On myös erittäin vaikea sopeutua ammattilaistasolle, joten Tourilla pysyminen voi olla erityisen vaikeaa.

Minulla ei ole kokemusta siitä, mutta olosuhteet ilmeisesti eroavat merkittävästi amatööriturnauksista…?

Verka on suurin ero. Kaikki ammattilaisottelut pelataan Strachan No 10 -kilpaveralla, joka on erittäin hieno ja nopea. Lisäksi käytetään uusia 1G-pelipalloja, mikä myös aiheuttaa valtavan eron peliolosuhteisiin. Amatööriturnaukset pelataan tuuheammalla veralla ja yleensä käytetyillä palloilla.
Ammattilaispöytien pussien koko on yleisesti pienempi kuin amatöörien.

Ja lisäksi on vielä Aasiassa pelattavia turnauksia ja niiden kosteus.

Täsmälleen, mutta Pekingin kaltaisissa kaupungeissa kosteus on erittäin vähäistä.

Barry Hearnin aikakaudella on tehty monia muutoksia. Mitä mieltä olet niistä, onko Main Tour menossa oikeaan suuntaan?

Turnauksia ja samalla siis tienaamismahdollisuuksia pelaajille on nyt paljon enemmän. Minusta se on erittäin positiivista. Turnausten pitäminen paikan päällä 128 pelaajan kanssa on suuri haaste, ja minusta täytyykin olla jonkinlaisia esikarsintakierroksia ennen pääsarjaotteluita. Positiivisin puoli on pelin kansainvälinen kasvu.

Onko pelin taso korkeampi kuin ikinä ennen? Nykyään esimerkiksi rankingissa 50:n tienoilla olevat pelaajat voivat kukistaa huippuja, mutta onko terävin kärki nyt parempi kuin esimerkiksi 1990-luvulla?

Uskon, että Stephen Hendry parhaimmillaan 1990-luvulla voisi kilpailla tasaväkisesti nykyhuippujen kanssa. Tason laajuus on kuitenkin paljon korkeampi nykyään.

Valmennettaviisi kuuluu henkisesti vahvoja pelaajia kuten Peter Ebdon. Henkiseen puoleen erikoistuneena asiantuntijana voitko sanoa, mikä tekee pelaajasta henkisesti vahvan? Kuinka paljon voi oppia, kuinka paljon tulee luonnostaan?

Henkinen vahvuus on kyky keskittyä ainoastaan olennaisiin asioihin, joita voi itse hallita, ja olla tuhlaamatta energiaa ja keskittymistä epäolennaisiin asioihin, joihin ei voi itse vaikuttaa. Tämä on erittäin suuri osa-alue, johon keskityn.

Saat sen kuulostamaan niin helpolta, vaikka olen varma, että se ei ole.

Vaatii paljon harjoittelua, jotta oppii ajattelemaan oikeita asioita jatkuvasti. Myös alitajuisten ajatusten virittäminen on oleellista. Useimmat ihmiset ajattelevat mitä he eivät halua tapahtuvan. Tavoite on ajatella jatkuvasti mitä haluaa tapahtuvan.

Kaikki pelaajat ovat tietenkin yksilöitä, mutta käytätkö kaikkien valmentamiesi pelaajien kanssa samanlaisia menetelmiä mitä tulee mentaalivalmennukseen?

Kyllä, kutsun sitä hermostolliseksi uudelleenvirittämiseksi. Keskitymme luomaan korkean itseluottamuksen ja itsevarmuuden ja uudelleenkalibroimaan sisäisen suoritustason säätimen halutulle tasolle senhetkistä tavoitetta varten. Ilman tätä työtä pelaaja joutuu jatkuvasti mukavuusalueensa ulkopuolelle ja on vaikeuksissa suoriutua potentiaalinsa mukaisesti keskittymisen muuttuessa käytännössä mahdottomaksi.
Tavoite on päästä FLOW’na tunnettuun alitajuiseen tilaan, jossa hallitsevat aivojärjestelmät pyörittävät koko hoitoa.

Mitä mieltä olet henkisen puolen eroista brittien ja aasialaisten tai mantereisen Euroopan pelaajien välillä?

Minusta ei voi yleistää, sillä kaikki pelaajathan ovat yksilöitä. Pidän kuitenkin aasialaista ajattelutapaa erinomaisena mitä tulee valmistautumiseen.

Entäs tekniikka, onko brittien ja muiden välillä merkittäviä eroja vai onko valmentajilla samantapaisia menetelmiä kaikkialla? Jotkut valmentajat väittävät voivansa tunnistaa pelaajan kansalaisuuden vain lyöntejä katsomalla, oletko samaa mieltä siitä?

En ole samaa mieltä siitä, se on yksilöllinen seikka. Snookervalmentamiseen liittyy monia myyttejä ja näkemyksiä. On joitakin vakiintuneita ihanteita, joita tunnutaan pidettävän oikeina ja hyväksyttyinä toimintatapoina. Minulla tuntuu olevan erittäin erilainen näkemys moniin valmennusoppaisiin ja -kursseihin verrattuna.

Ja olet ollut aktiivisesti haastanut joitakin niistä. Lyöntipallo vastaan kohdepallo (kumpaa tulisi katsoa) on malliesimerkki, mutta voisitko antaa muita esimerkkejä eroista valmentajien enemmistön ja sinun välillä?

Pelajaan TÄYTYY sahata suorassa linjassa, kun oikeastaan suuri enemmistö, Hendry ja O’Sullivan mukaan lukien, eivät tee niin!
Pelaajan täytyy pystyä osumaan lyöntipalloon siihen kohtaan, mihin yrittikin.

Oletko sitä mieltä, että saavuttamasi menestys on vaikuttanut vakiintuneisiin ajatusmalleihin?

En ole varma ihan vielä, mutta sillä saattaa olla vaikutusta jossain vaiheessa ajan myötä.

Miten snooker kehittyy tulevaisuudessa? Miten siis pelitavat eroavat nykypäivään verrattuna?

Tason noustessa pelitavat ja strategiat tulevat aggressiivisemmiksi, enemmän hyökkäystä kuin puolustusta. Turvapeli on totta kai erittäin tärkeää paikkojen saamista ja rajoittamista varten, mutta snookerista tulee yhä enemmän pitkiä pussituksia ja sarjojen rakentamista.

Entä Main Tour – miten se muuttuu tai pitäisi muuttua nykyiseen verrattuna?

Vähemmän turnauksia, joissa on 128 pelaajaa paikan päällä. Pidän 128:n jaosta, sillä se on tasapuolista kaikille pelaajille.

Voitko paljastaa, millaisia tavoitteita sinulla itselläsi on?

Snookerissa ja urheilussa yleisesti auttaa mahdollisimman monia pelaajia ja kilpailijoita saavuttamaan täysi potentiaalinsa ja välittää menetelmäni muillekin, jotka haluavat ryhtyä valmentamaan.

Voisitko lopuksi nimetä lupaavia pelaajia, joiden uskot nousevan huipulle tai lähelle sitä?

Luca Brecel, Oliver Lines, Jack Lisowski, Antek Kowalski ja aasialaisia pelaajia, joiden nimiä en muista.

Zhao Xintong, Zhou Yuelong, Lyu Haotian, Yan Bingtao?

Kyllä.
Ja Hossein Vafaei Ayouri.

Valtavat kiitokset Chris Henrylle tästä haastattelusta!

Meillä voisi olla mahdollisuus saada Henry valmentamaan Suomeen. Mikäli olisit kiinnostunut ottamaan Henryltä valmennusta, täytäthän ja lähetäthän alla olevan lomakkeen. Se ei vielä sido mihinkään, mutta kiinnostuksen mukaan päätämme, kannattaako asiaa viedä eteenpäin ja alammeko neuvottelemaan Henryn kanssa summista. Olemme yhteydessä lomakkeen täyttäneisiin, jos Henryn saaminen Suomeen alkaa näyttää realistiselta. Jos lomake ei näy alla tai toimi, sen voi täyttää myös tämän linkin kautta.

---

Interview with Chris Henry: ”I was coaching a professional player when I was 16”

We got an opportunity to interview Chris Henry, a 50-year-old snooker coach. He is currently coaching for example Luca Brecel (back together last year) and Shaun Murphy (since March 2013). Henry’s CV is impressive: in addition to Murphy and Brecel, he has also been coaching Jimmy White, Peter Ebdon, Ding Junhui, Stephen Hendry… Three of the players mentioned have won the World Championship and five are tournament winners.

Henry’s speciality is mental coaching. He’s used his knowledge to coach also athletes from other sports although snooker is his definite first priority. He’s also cooperated with different companies. Born in England but living in Belgium, Henry is according to Stephen Hendry the best snooker coach in the world. Without a doubt the coach in question is at least one of the best in the business if not the best.

This is the original English version of the interview. The Finnish translation can be found above. This is also the 500th article we’ve published!

First of all congratulations for the success your players have recently had! Could you shed some light on what you’ve done with them as both Shaun Murphy and Luca Brecel seem to have got to a new level?

I have corrected their technique mechanics and recoordinated their habitual vision to the more accurate and consistent technique. Both players are conducting an array of targetted and challenging routines on a daily basis.

How do the top players usually practice, what are the key factors?

There are so many tournaments now that match sharpness is much less of an issue compared to only a few seasons ago. I advise players to spend most of their time conducting routines that ensures they are strong in all departments of the game.

How many hours a week do they usually practice, what’s the magnitude?

I would say that the top players practice around 30 to 35 hours per week. Stephen Hendry practiced 6 hours per day 6 days per week.

And quality is surely more important than quantity.

Well it is a combination of the two as brain software (neural pathways) are created by repetition, so the more a player repeats the right things the faster and stronger he creates habits. Or she should I say.

Let’s get back to coaching a bit later. One more question about Murphy & Brecel – how would you compare them? What are the biggest similarities and differences between them?

They are very different types of personalities and characters. The one thing they have in common now is a burning desire to succeed and both understand that their success on the match table starts and is developed on the practice table. They are both preparing very professionally now.
Luca is more introvert where as Shaun is more extravert.

Moving to you, how did you get into snooker?

I received a mini snooker table as a christmas present when I was 8. Then my father took me to the local catholic church club at 10 where there was a full-size table.

How did you become a coach?

I met Frank Callan in Blackpool whilst playing a tournament and he offered to coach me. He was then coach to Steve Davis, which I was very impressed with. The experience of being coached by Frank started my interest in coaching. I was coaching a professional player named James Giannaros when I was 16 so started very young.

Extraordinarily young I’d say.

Yes indeed. James had heard that I had received much knowledge from Frank and he subsequently contacted me for lessons.

It’s indisputable you’re nowadays one of the best coaches alongside with the likes of Terry Griffiths. How have you evolved as a coach during the years?

Having worked with so many great players such as Jimmy White, Peter Ebdon, Ding Junhui, Stephen Hendry, Luca Brecel and Shaun Murphy, I have learned so much from those experiences in terms of what is required to be a top professional player. I believe an effective habitual technique is a very important aspect, strategy too but I would say that I have evolved on the psychology side of the game most of all.

What have been the highlights of your career as a player and a coach?

As a player I won a TV final in Holland, which was a big buzz, this was during a Dutch ranking tournament. I also beat Stephen Hendry in the semi-final of the British U21 tournament in the 80s.
As a coach it would have to be coaching Peter Ebdon to the World title in 2002, coaching Stephen Hendry and being present when he compiled his last two maximum breaks at the Crucible in 2009 and 2012 and of course the recent success of Shaun especially winning the Masters this year.

What are in your opinion the biggest differences between a top pro and an average pro?

Belief, dedication, commitment and desire.

How about between an average pro and a top amateur?

I believe that gap is very small.
It is difficult to qualify for the tour however if a player has the ability, the qualifying opportunities are now in place to become a pro. It is also very tough to adapt to the pro level so staying on tour can be particularly challenging.

I have no experience but I believe the playing conditions differ a lot from amateur events…?

The biggest difference is the cloth. All pro matches are played on a Strachan No10 match cloth which is very fine and quick and they also use new sets of 1g match balls, which also makes a massive difference to the playing conditions. Amateur tournaments are played on thicker cloths and usually with used balls.
Pocket size of the pro table is generally smaller than in the amateur game.

And then there are the Asian tournaments and the humidity.

Indeed but in cities like Beijing the humidity is very low.

There have been many changes during the Barry Hearn era. How do you see the evolution, is the tour going to the right direction?

There are now many more tournaments so more earning potential for the players. I believe that is very positive. Starting a tournament at the venues with 128 players is a big challenge and in my opinion there needs to be some pre qualifying rounds prior to the main venue matches. The most positive aspect is the international growth of the game.

Is the level of play now higher than ever before? Nowadays players ranked for example around 50th can beat the top players but how about the very best, are they better now than during the 1990s, for instance?

I believe Stephen Hendry at his best in the 90s would compete with the top players today. The strength in depth is much stronger now.

Your trainees include mentally tough players such as Peter Ebdon. As a specialist on the mental side of the game, can you say what makes a mentally tough player? How much of it can be learnt, how much comes naturally?

Mental toughness is having the discipline to focus only on the necessary things that you can control and not wasting focus and energy on the unimportant things that you cannot control. This is a very big area that I concentrate on.

You make it sound so simple although I’m sure it isn’t.

It requires much practice to become proficient in thinking the right thoughts and also rewiring the automatic thoughts is key. Most people think about what they dont want to happen, the goal is to think continually of what you want to happen.

Of course all the players are individuals but when it comes to the mental coaching do you use similar approaches with all the players you coach?

Yes, I call it neural rewiring. We focus on developing high levels of self belief and confidence and recalibrating the internal performance thermostat to the required level for the goal that is currently set. Without this work, a player continually gets outside their comfort zone and they find it very difficult to perform to their potential. As concentration becomes virtually impossible.
The goal is to attract the subconcious state known as the ZONE where the currently dominating brain software runs the show.

How do you see the differences on the mental side between British and Asian or continental European players?

I don’t think you can generalise as they are all individual people. I believe the Asian mentality is excellent when it comes to preparation.

How about the technical side, are there some major differences between British players and players of other nationalities or do the coaches have similar methods around the world? Some coaches claim that they can tell the nationalities of the players by just looking at their shots, do you agree?

No I don’t agree with that, it is a personal thing. There are many myths and opinions when it comes to coaching snooker, there are some established ideals which seem to be regarded as the right and accepted methods. I seem to have a very different idea about most coaching manuals and courses.

And you’ve challenged some of those, the cue ball versus object ball (which one should a player look at) is a case in point. Could you give us another example of the differences between most of the coaches and you?

A player MUST cue in a straight line when actually the vast majority, including Hendry and O’Sullivan, do not!
A player needs to be able to strike the cue ball where intended.

Do you think that the success you have had has influenced the established models of thinking?

I am not sure just yet but it could have an influence going forward.

How will snooker evolve in future? I mean how will the playing style(s) be different comparing to the present day?

As the standard increases the style and strategy will become more agressive, more attack than defence. Safety is of course very important to contain and create opportunities but it will become more and more about long potting and break building.

How about the main tour – how will (or should) it be different from the current tour?

Less tournaments with 128 players at main venues. I like the 128 as it is an even playing field for all the players.

Can you reveal what kind of goals do you personally have for the future?

In snooker and sports to help as many players and competitors achieve their full potential and pass on my coaching methods to others wanting to take up coaching.

Finally, could you name some promising players that will in your opinion rise to the top or near it?

Luca Brecel, Oliver Lines, Jack Lisowski and Antek Kowalski and some Asian players whose names I can’t recall.

Zhao Xintong, Zhou Yuelong, Lyu Haotian, Yan Bingtao?

Yes.
Hossein Vafaei Ayouri.

Massive thanks to Chris Henry for this interview!

We might have an opportunity to get Henry to Finland to coach. If you’re interested in been coached by Henry, please fill and send the form above.