Kohta 16-vuotias Patrik Tiihonen voitti juuri kuuden punaisen SM-kultaa. Viime vuonna YLE:n Urheiluviikonlopussa Robin Hullin rinnalla esiintynyt nuorukainen onkin noussut Suomen lupaavimpien nuorten pelaajien joukkoon. Sieltä on kuitenkin vielä pitkä matka kansainväliselle huipulle. Haastattelimme Tiihosta, joka alkaa myös pitää blogia FinnSnookerille.
Tiihonen, tuttavallisemmin Pate, aloitti snookerin vasta muutama vuosi sitten – hän on omien sanojensa mukaan pelannut aktiivisesti noin kolme vuotta. Ensikosketus lajiin tuli tuttavan kautta, ja kipinä syttyi saman tien. Kehityskin oli nopeaa – ensimmäinen satanen syntyi noin vuoden pelin jälkeen 14-vuotiaana.
Tavoitteet nuorukaisella ovat vaatimattomasti kansainvälisellä huipulla. Sinne pääseminen vaatii Tiihosen mukaan pelille omistautumista, kovaa harjoittelua ja menestyksen halua. Ainakaan harjoittelun puutteesta häntä ei voi syyttää – treeniä tulee kuulemma kouluaikoina 5-7 kertaa viikossa noin 3-4 tuntia kerrallaan ja loma-aikoina melkein päivittäin noin 4-9 tuntia päivässä. Lomalla päivään voi mahtua parikin treenijaksoa.
Millaisia harjoitukset ovat?
”Pyrin eri päivinä ottamaan eri osa-alueita, jotta kaikki alueet kehittyvät. Treenit ovat tavoitteellisia. Pyrin noin puolet treenamaan yksin ja puolet pelaamaan jotakuta vastaan. Yritän treeneissä luoda itselleni ajattelumaailman kerrasta poikki. Haluan siis lyödä aina kaikki pallot pois pöydältä.”
Tiihonen käyttää Master Cue Rocket -keppiä, joka on ollut hänellä noin 1,5 vuotta. Hän suosii vaahterakeppejä. Nahka vaihdetaan noin 2-3 kuukauden välein, ja Antti Mannila – Tiihosen finaalivastustaja kuuden punaisen SM-kisoissa – hoitaa yleensä sen.
Esikuvikseen Tiihonen mainitsee Ronnie O’Sullivanin ja Shaun Murphyn. Molemmat ovat hänen mukaansa hyökkääviä pelaajia ja etenkin Murphyllä on koko ajan positiivinen asenne ja erinomainen tekniikka.
Murphyn ja O’Sullivanin saavutuksiin Tiihosella riittää vielä matkaa, mutta ei Tiihosenkaan lista olematon ole. CV:stä löytyvät nimittäin kuuden punaisen ja paripelin SM-voitot 2016, nuorten SM-kulta 2015 ja SM-hopea 2014, alle 18-vuotiaiden MM-kisojen jaettu yhdeksäs sija, Suomen Mestaruussarjan osakilpailuista yksi finaali- ja kaksi välieräpaikkaa, Karhu Openin hopea, Pietarissa pelatun kutsuturnauksen kolmossija vuodelta 2013 sekä Suomen divisioonan rankinglistan ykkössija kaudelta 2014-2015. Hän onkin omien sanojensa mukaan etenkin menestyksen kautta huomannut kehittyneensä valtavasti. Suurimpina saavutuksinaan jyväskyläläinen pitää kahta SM-kultaansa.
Pysyvätkö jalat maassa saavutuksista huolimatta?
”Ehdottomasti. Haluan aina jokaiseen kisaan tultaessa olla vain parempi ja parempi pelaaja. Haluan saavuttaa enemmän ja enemmän enkä jää pitkäksi aikaa tuulettelemaan, vaikka jotain olisinkin voittanut.”
Tiihonen (jonka mielestä parhaat pizzatäytteet ovat kinkku, ananas, salami ja kebab) puhuu kuin kokenut pelaaja todetessaan, ettei vastustajalla ole enää nykyään hänelle väliä – kuka tahansa on voitettavissa hyvällä pelillä. Jos vastustaja kuitenkin pääsee pöydälle, muuta ei voi tehdä kuin odottaa: ”Pyrin pitämään mentaaliteetin kasassa ja odotan mahdollista paikkaa.” Ennen pitkää paikka aina tulee, ja silloin kaikki on itsestä kiinni.
Vuonna 2000 syntyneenä Tiihonen on peruskoulun yhdeksännellä luokalla. Sen jälkeen hän on aikeissa mennä lukioon ”kuitenkin sillä tavalla jatkossa, että opiskelu ja treenaaminen pysyvät tasapainossa”. Ammattilaisuus ei ole vielä realismia, mutta tavoitteena on kuulemma saada joskus ammattilaispaikka EM- tai MM-kisoista. Sinne on vielä pitkä matka, mutta jos kehitys jatkuu samalla tavalla, ei ammattilaisura ole mahdottomuus. Sitä ennen edessä on kuitenkin vielä monta ylitettävää estettä.
Lue Tiihosen ensimmäinen blogikirjoitus: Unelmien tammikuu
