Uutiset käsittelevät yleensä lähinnä turnausten voittajia ja rankinglistan kärkipään pelaajien yllättävän aikaisia tappioita. Rankingin häntäpään pelaajien otteita käsitellään paljon vähemmän. Heitäkin on kuitenkin mukana runsaasti ja heille yksittäisetkin otteluvoitot voivat olla merkittäviä taistelussa ammattilaispaikkojen uusimisesta. Miten mahtoivat rankinglistojen jälkimmäisen puoliskon pelaajat pärjätä Paul Hunter Classicissa?
Paul Hunter Classic kuuluu European Touriin, joten muista turnauksista poikkeavasti myös amatöörit saivat osallistua siihen. Paikka pääsarjassa irtosi 2-3 voitolla arpaonnesta riippuen, mutta kierroksilla nähtiin poikkeuksellisen paljon yllätyksiä. Oliver Brownin ja Robin Otton tappiot heti avauskierroksella on luettava yllätyksiksi, samoin Lukas Kleckersin 4-3-häviö kierros myöhemmin.
Brownin voittanut Marc Davis voitti kolmannella kierroksella Josh Boileaun 4-3, mikä on luettava yllätykseksi. Paljon suurempi yllätys oli kuitenkin Richard Beckhamin 4-1-voitto Adam Duffystä. Entinen ammattilainen Duffy on ollut muutamaankin otteeseen lähellä paluuta Tourille, ja hän on amatöörinäkin ottanut useita kovia päänahkoja. Kertaalleen jo lopettanut, aikoinaan suurlupauksena pidetty entinen ammattilainen Sam Craigie vastasi pienestä yllätyksestä voittaessaan Jamie Clarken 4-1 samoin kuin Alexander Ursenbacherin 4-2 kukistanut Cristopher Keogan. Nuori Kacper Filipiak puolestaan otti hienon 4-3-voiton Alex Borgista, ja Patrick Einsle voitti kahden entisen ammattilaisen kohtaamisessa Chris Norburyn peräti 4-1.
Pääsarjassa Nico Elton yllätti Robert Milkinsin 4-2. Amatöörikierroksilta läpihuutovoitot ottanut Elton nousi 0-2-tappioasemasta neljällä peräkkäisellä freimivoitolla varsin tasokkaassa ottelussa (Milkins 89, 94, Elton 51, 53, 71). Hän olikin ainoa otteluvoittoon pystynyt amatööri. Seuraavalla kierroksella Jamie Cope voitti Eltonin 4-2.
Cope, joka aloitti tämän kauden nollista, eteni kolmannelle kierrokselle ja vankisti sijoitustaan sadan parhaan joukossa. Hänellä on kahden vuoden ammattilaisoikeus, joten paikka ensi kaudeksi on taattu. Paul Hunter Classicin kaltaisia otteita tarvitaan kuitenkin runsaasti lisää, jotta ura jatkuisi myös kauden 2016-2017 jälkeen. Joka tapauksessa Cope pelaa tällä hetkellä paljon paremmin kuin surkealla viime kaudella.
Ian Burns ja Stuart Carrington lukeutuvat pelaajiin, joilla ei ole varmaa paikkaa ensi kaudeksi, mutta jotka ovat mukana taistelussa top 64 -sijoituksista. Molemmat etenivät Saksassa upeasti puolivälieriin ja käytännössä varmistivat ammattilaisoikeutensa ensi kaudeksi. Carrington on tällä hetkellä juuri ja juuri rankingin 64 parhaan joukossa ja Burns niukasti sen ulkopuolella, mutta tilanteet elävät kauden aikana taatusti paljon. Jos jompikumpi kuitenkin sattuisi olemaan kauden päätteeksi rajan heikommalla puolella, paikka irtoaisi European Tourin rahalistan perusteella. Viime kausina yksi puolivälieräpaikka on riittänyt jopa kohtalaisella marginaalilla tuomaan ammattilaispaikan ET-rahalistan kautta, ja tilanne tuskin muuttuu radikaalisti tällä kaudella. Molemmilla on myös neljä osakilpailua aikaa ottaa lisää voittoja.
Malesian Thor Chuan Leong sai ammattilaisoikeuden viime kaudeksi, mutta kilpaili harvakseltaan. Hänen rahoituksensa varmistui vasta myöhään, joten alkukausi jäi täysin väliin. Hän kuitenkin osoitti olevansa jotain muuta kuin heittopussi, vaikka menestys jäi vaatimattomaksi, mutta uuden kauden puolella 27-vuotias on saanut jo erinomaisia tuloksia. Paul Hunter Classicissa malesialainen eteni peräti neljännelle kierrokselle eli 26 parhaan joukkoon voitettuaan pari kokenutta ammattilaista. Koska hän otti myös Riga Openista yhden voiton, sijoitus European Tourin rahalistalla on korkea. Chuan Leong on kahden kauden aikana osallistunut yhteensä vain seitsemään turnaukseen, joten ero top 64 -sijoihin on valtava. European Tour onkin hänen paras mahdollisuutensa uusia ammattilaiskortti. Malesialainen tarvinnee vielä muutaman lisävoiton, mutta kaikesta huolimatta hänellä on erinomainen tilaisuus säilyttää ammattilaispaikka.
Täysin sama pätee Scott Donaldsoniin. Skotlantilainen pelasi kaudet 2012-2013 ja 2013-2014 erinomaisesti, mutta oli niiden päätteeksi rankingissa sijalla 66 ja joutui aloittamaan nollista. Myös kausi 2014-2015 alkoi erinomaisesti peräti yhdeksällä peräkkäisellä voitolla, mutta niiden jälkeen koko loppukauden aikana otteluvoittoja kertyi vain kuusi ja niistäkin kolme amatöörejä vastaan. Donaldsonin rankingsijoitus onkin varsin matala, ja nousu 64 parhaan joukkoon vaatisi huippukauden. Hän kuitenkin voitti Chuan Leongin tapaan Saksassa kolme ottelua ja aiemmin Latviassa yhden, joten ammattilaispaikan uusiminen European Tourin kautta on erittäin lähellä. Nykyinenkin summa saattaa jo riittää, mutta todennäköisempää on, että Donaldsonin on voitettava vielä 1-3 ottelua ET-turnauksissa. Muun muassa Mark Selbyn ja Martin Gouldin Saksassa kukistanut Donaldson vaikuttaakin päässeen lähemmäs entistä tasoaan.
Yhden amatöörivuoden jälkeen Tourille palannut Sean O’Sullivan eteni myös neljännelle kierrokselle. Hänkin otti pari hyvää voittoa ja nosti rankingsijoitustaan jokusella pykälällä. Koska O’Sullivan aloitti tämän kauden nollista uutena (hänen tapauksessaan paluun tekevänä) ammattilaisena, hänellä on pelioikeus myös ensi kaudelle. 21-vuotiaan on kuitenkin pelattava tälläkin kaudella hyvin, jos hän haluaa jatkaa Tourilla ensi kauden päätteeksi. Muutamat hyvät otteluvoitot Saksassa antavat taatusti lisää itseluottamusta, ja ne osoittavat myös todeksi puheet siitä, että kyseessä on varsin lupaava nuorukainen.
Maininnan ansaitsee myös tälle kaudelle paluun Tourille tehnyt Daniel Wells, joka voitti Xiao Guodongin ja Anthony McGillin – kaksi top 25 -pelaajaa – 4-0-lukemin. Wellsin rankingsijoitus on tällä hetkellä sadas, mutta hän todellakin on sijoitustaan parempi pelaaja. Myös Tian Pengfei otti pari hyvää 4-3-voittoa ja vankisti asemaansa taistelussa top 64 -sijoista.
Seuraava European Tourin turnaus, Ruhr Open, pelataan lokakuun alussa Saksassa.
Kuva: Monique Limbos
