Snookervuosi 2015 on nyt pelattu. Vuoteen mahtui niin kokeneiden pelaajien menestystä kuin nuoria yllättäjiä. Tässä artikkelissa vedetään yhteen snookervuoden 2015 tapahtumat ja puheenaiheet.
Vuosi alkoi tutusti Championship Leaguen lohkoilla, joiden merkittävin tapahtuma oli Barry Hawkinsin maksimi – vuoden ensimmäinen ja Hawkinsin uran toinen. Ensimmäinen suuri turnaus oli Masters, jonka finaalissa Shaun Murphy murskasi Neil Robertsonin 10-2. Samalla Murphystä tuli kymmenes urallaan sekä MM-turnauksen, UK Championshipin että Mastersin voittanut pelaaja. Robertson oli pudottanut välierissä hallitsevan mestarin Ronnie O’Sullivanin 6-1. Kierros aiemmin O’Sullivan oli rikkonut Stephen Hendryn nimissä olleen uran aikana tehtyjen satasten ennätyksen ja samalla ottanut nimiinsä myös ennätyksen Mastersissa otetuista otteluvoitoista. Lisäksi Marco Fu teki uransa kolmannen maksimin avauskierroksella.
Mastersin jälkeen pelattiin kaksi Championship Leaguen lohkoa sekä Asian Tourin kolmas osakilpailu, Xuzhou Open, jonka finaalissa Joe Perry voitti yllättäjä Thepchaiya Un-Noohin 4-1. Puolivälieriin edennyt Zhang Yong puolestaan varmisti ammattilaispaikkansa kausiksi 2015-2016 ja 2016-2017.
Tammikuun lopulla pelattiin vielä kaksi Championship Leaguen lohkoa, joista päällimmäisenä jäi mieleen Ronnie O’Sullivanin 22 minuuttia kestänyt 3-0-voitto Fergal O’Brienista.
German Masters: puolivälierissä pelkkiä katkaisufreimejä
Mark Selby voitti German Mastersin finaalissa Shaun Murphyn 9-7 oltuaan jo 2-5-tappioasemassa. Välierissä Selby voitti Stephen Maguiren ja Murphy yllättäjä Liang Wenbon. Kierros aiemmin puolivälierissä nähtiin kuitenkin runsaasti draamaa, kun kaikki ottelut päättyivät 5-4. Maguire voitti Neil Robertsonin tarvittuaan katkaisufreimissä jo kaksi snookeria, Liang voitti Ryan Dayn, Murphy Ronnie O’Sullivanin ja Selby maksiminkin tehneen Judd Trumpin huipputason ottelussa.
Selby nousi maailmanlistan ykköseksi turnausvoittonsa ansiosta. Hän kehuikin vuolaasti turnausta. Suoranaista ylistystä German Masters sai monelta muultakin pelaajalta, ja turnaus on vakiinnuttanut paikkansa kalenterissa.
Viimeinen Championship Leaguen lohko sisälsi David Gilbertin maksimin. Heti perään pelattiin lohkovoittajien välinen finaalilohko, jonka finaalissa Stuart Bingham voitti Matt Seltin 3-2.
Vielä ennen seuraavaa suurta turnausta pelattiin Indian Openin ja China Openin karsinnat. Ottelut olivat Robin Hullille vuoden ensimmäiset, ja hän myös läpäisi molempien turnausten karsinnat. Nimekkäin häviäjä oli China Openin karsintapelinsä hävinnyt Mark Allen.
Welsh Open: Higginsin paluu
Welsh Open tarjosi runsaasti yllätyksiä eikä niistä vähäisin ollut turnauksen voittaja. Yllätykset alkoivat heti ensimmäiseltä kierrokselta Ding Junhuin hävittyä Lee Walkerille. Erityismaininnan ansaitsee Qatarin Ahmed Saif, joka voitti avausottelunsa. Kyseessä oli Saifin ammattilaisuran ensimmäinen (ja ainoa) voitto ammattilaisvastustajasta – siihen vaadittiinkin 26 yritystä.
Kolmannella kierroksella tappion koki muun muassa Ronnie O’Sullivan, joka oli edellisen ottelunsa jälkeen kritisoinut peliareenaa voimakkaasti ja nimittänyt sitä jopa kauppakeskukseksi. O’Sullivan jäi kuitenkin melko yksin kritiikkinsä kanssa, mutta turnauksen pelimuotoa (paras seitsemästä neljän kierroksen ajan) kyllä kritisoitiin. Myös Mark Allenin turnaus päättyi kolmoskierroksella. Neljännellä kierroksella tappiot kokivat puolestaan muun muassa Mark Selby, yllättäjä Gary Wilsonille hävinnyt Neil Robertson sekä Judd Trump.
Välierissä oli lopulta vain kaksi 16 sijoitetusta pelaajasta. Mark Williams hävisi Ben Woollastonille 6-5, mutta John Higgins kukisti Luca Brecelin 6-4. Higgins voitti finaalissa Woollastonin lopulta selvin 9-3-lukemin. Ensimmäisen jakson viimeisessä erässä Woollastonilla oli oiva paikka tasoittaa tilanteeksi 4-4, mutta Higgins ryösti erän ja voitti toisen jakson kaikki freimit. Turnausvoitto oli ennätyksellisesti Higginsin neljäs Welsh Openissa.
European Tourin viimeisessä osakilpailussa, Gdynia Openissa, oli toisella kierroksella tippuneen Robin Hullin lisäksi seitsemän muutakin suomalaista. Kukaan heistä ei kuitenkaan edennyt amatöörien esikarsinnoista pääsarjaan. Turnauksen voitti Neil Robertson, joka kukisti finaalissa Mark Williamsin. Heti finaalin jälkeisenä päivänä alkoi seniorien MM-turnaus, jonka voitti alhaista ikärajaa kritisoinut Mark Williams. Yhden erän pituisista otteluista muodostuneen Shoot-Outin voitti puolestaan Michael White, joka pussitti ratkaisevan pallon kuusi sekuntia ennen aikarajan täyttymistä.
Michael Whitesta ensimmäinen uusi voittaja kolmeen vuoteen
Indian Open päättyi Michael Whiten voittoon. Hän kukisti finaalissa Ricky Waldenin puhtaasti 5-0. Samalla Whitesta tuli ensimmäinen uusi rankingturnausvoittaja sitten vuoden 2012. Turnauksen yllättäjiin kuuluivat välieriin edennyt Thepchaiya Un-Nooh ja puolivälieriin edennyt Chris Wakelin. Robin Hull puolestaan hävisi avauskierroksella Graeme Dottille turnauksen kovatasoisimpiin kuuluneessa ottelussa. Ottelu päättyi 4-3 ja siinä nähtiin peräti yhdeksän vähintään 50 pisteen sarjaa. Dott ryösti katkaisufreimin viimeisellä pinkillä.
World Grand Prix -kutsuturnauksessa nähtiin jälleen kerran Judd Trumpin ja Ronnie O’Sullivanin välinen finaali – kolmas noin neljään kuukauteen. O’Sullivan johti finaalia 7-4 mutta joutui taipumaan Trumpin voitettua loput erät ja finaalin 10-7. Välierissä Trump oli noussut Martin Gouldia vastaan 1-5-tappioasemasta 6-5-voittoon. Ennen finaalia O’Sullivan oli ollut ylivoimainen: hän hävisi neljässä muussa ottelussaan yhteensä kolme erää. Monet tulkitsivat Trumpin turnausvoiton tarkoittavan hänen nousuaan lajin ykkösnimeksi O’Sullivanin ohi, mutta World Grand Prix on yhä Trumpin tuorein turnausvoitto.
Maaliskuun päätteeksi Joe Perry otti Players Championship Grand Finalista uransa ensimmäisen suuren turnausvoiton. Hän oli ollut monta kertaa lähellä ja jopa finaalin katkaisufreimissä, mutta Thaimaassa Perry voitti finaalissa Mark Williamsin 4-3 oltuaan 0-3-tappioasemassa. Perryn voitto kirvoitti erittäin tyytyväisiä kommentteja kollegoilta – hänen todellakin nähtiin ansaitsevan voittonsa.
Kauden toiseksi viimeinen turnaus oli China Open, jossa nähtiin Welsh Openin tapaan yllättäjä finaalissa. Gary Wilson nimittäin voitti kolme top 16 -pelaajaa – muun muassa välierissä Ding Junhuin 6-5 – ja eteni finaaliin. Toinen finalisti oli Mark Selby, joka voitti välierissä yllättäjä Kurt Maflinin 6-3. Maflin oli kolmannella kierroksella voittanut Robin Hullin. Finaalissa Selby voitti Wilsonin murskaavasti 10-2. Turnauksen parhaimpiin otteluihin lukeutuivat Wilsonin ja Dingin välierän lisäksi John Higginsin ja Judd Trumpin kolmannen kierroksen ottelu (Higgins voitti 5-4) ja Higginsin ja Dingin puolivälierä (Ding voitti 5-4).
MM-kisoissa yllätysvoittaja
Kausi huipentui MM-karsintoihin ja itse MM-turnaukseen. Karsintojen avauskierrokselle oli kutsuttu villeillä korteilla amatöörejä, joista esimerkiksi Reanne Evans ja Lukas Kleckers taistelivat hienosti. Martin Gould hävisi jo avauskierroksella amatööri Adam Duffylle ja myös Michael White oli pulassa, mutta hän nousi 0-4-tappioasemasta 7-4-johtoasemaan ja voitti lopulta 10-8. White kuitenkin tippui toisella karsintakierroksella. Duffy sen sijaan eteni kolmannelle kierrokselle mutta jäi kahden erän päähän pääsarjapaikasta. Steve Davis puolestaan yllätti avauskierroksella Jamie Copen 10-9 viimeisellä mustalla.
Igor Figueiredo voitti toisella kierroksella Rod Lawlerin 10-9. Ottelu ratkesi katkaisufreimin viimeisellä mustalla. Figueiredo oli johtanut ottelua jo 8-2 ja 9-5, mutta Lawler pääsi lähelle. Hän vei ottelun katkaisufreimiin voittamalla 18:nnen erän viimeisellä mustalla, mutta viimeinen freimi ratkesi Figueiredolle viimeisellä pallolla. Figueiredo kohtasi ratkaisevalla kierroksella Robin Hullin, joka oli voittanut Martin McCruddenin 10-3 ja Ben Woollastonin 10-6. Suomalainen voitti Figueiredon selkein 10-4-lukemin ja eteni toista kertaa peräkkäin pääsarjaan Crucibleen.
Crucibleen eteni neljä ensikertalaista: Anthony McGill, Craig Steadman, Stuart Carrington ja Kurt Maflin. Heistä muut paitsi Steadman voittivat ratkaisevan ottelun 10-9.
Pääsarjan avauskierros alkoi todellisella trillerillä. Mark Selby kohtasi Kurt Maflinin, joka pani kampoihin tiukasti. Norjalainen oli tappiolla 4-8 mutta nousi 9-8-johtoon. Selby kuitenkin voitti viimeiset kaksi erää ja eteni jatkoon. Anthony McGill eteni Selbyä vastaan voittamalla Stephen Maguiren 10-9, vaikka Maguire nousi 5-9-tappioasemasta tasoihin. Toisella kierroksella McGill yllättikin Selbyn 13-9 erinomaisessa ottelussa.
Barry Hawkins puolestaan voitti avauskierroksella Matt Seltin, joka oli noussut 2-7- ja 4-9-tappioasemista tasoihin. Hawkins kuitenkin voitti ottelun 10-9. Toisella kierroksella hän pudotti Mark Allenin 13-11 ja eteni puolivälieriin. 11-11-tilanteeseen tultiin ilman, että Hawkins oli missään vaiheessa johtanut ottelua, mutta viimeiset kaksi erää menivät englantilaisen nimiin.
Matthew Stevens murskasi avauskierroksella Mark Williamsin 10-2. Ding Junhui puolestaan oli menossa kohti maksimia, mutta hän unohti lyöneensä pelkkiä punaisia ja mustia, joten hän pelasi kolmanneltatoista punaiselta päällevedon siniselle. Ding kuitenkin eteni jatkoon.
Robin Hull hävisi omassa ottelussaan Shaun Murphylle selkein 10-3-lukemiin. Ammattilaisuran jatkuminen oli kuitenkin varmistunut jo aiemmin.
Puolivälierissä Murphy voitti yllättäjä McGillin 13-8. Ottelu oli 6-6- ja 9-8-tilanteissa, mutta Murphy voitti viimeiset neljä erää. Hawkins puolestaan eteni jälleen kerran välieriin voittamalla Neil Robertsonin huippuottelussa 13-12. Ottelussa tehtiin yhteensä kahdeksan satasta. Judd Trump murskasi Ding Junhuin 13-4 ja Stuart Bingham yllätti Ronnie O’Sullivanin 13-9 voitettuaan viimeiset viisi erää.
Murphy voitti välierissä Hawkinsin 17-9 ja eteni kolmatta kertaa urallaan MM-finaaliin. Toisessa välierässä saatiinkin jännitystä koko rahan edestä, sillä ottelu ratkesi vasta katkaisufreimissä. Trump vei kahdella peräkkäisellä satasella ottelun katkaisufreimiin, mutta Bingham eteni lopulta MM-finaaliin 17-16-lukemin.
Finaali näytti alkavan odotusten mukaisesti Murphyn siirryttyä 3-0-johtoon, mutta Bingham paransi peliään ja ensimmäisen jakson jälkeen tilanne oli 4-4. Toinenkin jakso alkoi Murphyn hallinnassa – hän voitti jakson ensimmäiset neljä erää, mutta Bingham alkoi jälleen kiriä ja pääsi yhden päähän tilanteeseen 8-9. Kolmas jakso sen sijaan alkoi Binghamin neljällä peräkkäisellä erävoitolla, jotka veivät hänet 12-9-johtoon. Jakso päättyi 14-11-tilanteeseen. Kaikki olikin auki kun viimeinen jakso alkoi. Vartin tauolle lähdettiin Binghamin 15-14-johtolukemissa, mutta tauon jälkeen Murphy tasoitti tilanteeksi 15-15. Sen jälkeen pelattu 31:s erä osoittautui erittäin tärkeäksi. Erä kesti jonkin verran yli tunnin ja sisälsi vaikka minkälaisia käänteitä. Lopulta se ratkesi pistein 80-56 Binghamin hyväksi. Siitä Murphy ei enää toipunut vaan Bingham voitti suurten sarjojen turvin kaksi seuraavaa erää, joihin Murphy teki yhteensä neljä pistettä. Niin Binghamista tuli 18-15-lukemin vanhin ensikertalaismaailmanmestari.
Qualifying Schoolin kautta uuteen kauteen
Samaan aikaan MM-karsintojen kanssa European Tourilla menestyneet amatöörit ratkoivat ammattilaispaikkoja, ja pian MM-turnauksen päätyttyä pelattiin Qualifying School -karsintaturnaukset. Muutama yllättäjäkin saalisti ammattilaisoikeuden – esimerkiksi Jason Westonin nimi tuskin kovin monen veikkauksista löytyi. Sen sijaan esimerkiksi Duane Jonesin Main Tour -paikkaa oli osattu odottaa. Kokeneen Marcus Campbellin ura puolestaan päättyi Qualifying Schoolin tappioihin.
Kausi 2015-2016 alkoi Australian Openin karsinnoilla, joista muun muassa Hossein Vafaei Ayouri eteni pääsarjaan. Ensimmäinen varsinainen turnaus oli World Cup, jonka voittoon ylsi Kiinan kakkosjoukkue Zhou Yuelong – Yan Bingtao. 15- ja 17-vuotiaat kiinalaiset ovat koko Tourin nuorimmat pelaajat, tosin turnauksen jälkeen ilmoitettiin, että viisumiongelmista kärsineen Yanin ammattilaisoikeutta lykättiin vuodella, jotta hän saisi suoritettua koulunsa loppuun.
Australian Open kesä-heinäkuun vaihteessa oli monille huippunimille kauden ensimmäinen turnaus. 16 sijoitetusta pelaajasta seitsemän hävisi avauskierroksella – esimerkiksi kotiyleisön suosikki Neil Robertson hävisi ottelua 4-0 johtaneelle Matt Seltille lopulta 5-4. Selt eteni lopulta puolivälieriin. Välierissä John Higgins voitti Jamie Jonesin ja Martin Gould Stephen Maguiren. Gouldille finaali oli ammattilaisuran toinen suuressa turnauksessa.
Higgins voitti finaalissa Gouldin lopulta 9-8. Kumpikaan pelaaja ei johtanut tasaista ottelua missään vaiheessa enemmän kuin kahden erän erolla. Turnausvoitto oli Higginsin uran 27:s – hän siirtyi jakamaan kaikkien aikojen kolmostilaa Ronnie O’Sullivanin kanssa.
Barry Hawkins voitti Riga Openin finaalissa Tom Fordin, joka oli kolmatta kertaa ET-turnauksen finaalissa. Kaksi edellistä finaaliaan hän oli voittanut. Välieriin etenivät Graeme Dott ja Ben Woollaston.
Shanghai Mastersin karsintoja pelattiin vanhaan malliin neljä kierrosta. David Grace oli suurimpia yllättäjiä pääsarjaan edenneistä. Parin viikon tauon jälkeen pelatun Paul Hunter Classicin voitti Ali Carter, joka kukisti finaalissa Shaun Murphyn 4-3. Välierissä putosivat Mark King ja Michael Holt.
Kuuden punaisen maailmanmestaruus meni puolestaan Thepchaiya Un-Noohille, joka voitti finaalissa Liang Wenbon 8-2. Pudotuspeleihin eteni yhdeksän amatööriä, joista Boonyarit Keattikun eteni puolivälieriin saakka.
Shanghai Masters: Kyren Wilsonin jättiyllätys
Shanghai Mastersin alkua varjostivat Mark Selbyn ja Ricky Waldenin vetäytymiset. Waldenin perheeseen syntyi lapsi, Selbyn sukulainen puolestaan menehtyi. Walden ja Selby mukaan lukien 16 sijoitetusta pelaajasta yhdeksän tippui heti avauskierroksella. Neljän parhaan joukossa oli lopulta kuitenkin kolme top 16 -pelaajaa. Neljäs välieriin päässyt pelaaja oli Kyren Wilson, joka voitti puolivälierissä Ding Junhuin 5-4 katkaisufreimin viimeisellä mustalla.
Välierissä Wilson yllätti Mark Allenin 6-1 ja Judd Trump kukisti Stuart Binghamin 6-3. Wilsonin ja Trumpin välinen finaali oli tasainen. Ensimmäinen jakso kulki pitkään erän tai parin erolla, mutta Wilson voitti kaksi viimeistä freimiä ja johti avausjakson jälkeen 6-3. Hän voitti myös toisen jakson ensimmäisen erän siirtyen 7-3-johtoon, mutta Trump tuli yhden päähän tilanteeseen 8-7. Seuraava erä meni Wilsonille, mutta Trump vei ottelun katkaisufreimiin. Sen Wilson lopulta voitti ottaen ensimmäisen turnausvoittonsa ja nostaen rankingsijoitustaan huimaavasti 32 sijaa.
International Championshipin karsinnoissa Judd Trump hävisi maailmanlistan jumbona olleelle Michael Wildille 6-0. Amatööri Zhao Xintong puolestaan voitti oman ottelunsa 6-0 murskaavan esityksen päätteeksi – hänelle alettiin jälleen huutaa villiä korttia Main Tourille.
Myös European Tourin kolmannessa osakilpailussa, Ruhr Openissa, nähtiin yllätysnimiä pitkällä. Mike Dunn ja David Gilbert tippuivat välierissä, joten finaalissa kohtasivat Rory McLeod sekä Tian Pengfei, joiden molempien ammattilaispaikat kaudelle 2016-2017 olivat vielä ennen turnausta epävarmoja. McLeod voitti finaalin 4-2. Turnauksen avauskierroksella nähtiin kaikkien aikojen pisin erä: Alan McManusin ja Barry Pinchesin välisen ottelun kuudes freimi kesti 100 minuuttia ja 24 sekuntia. Ding Junhui voitti puolestaan Asian Touriin kuuluneen Haining Openin finaalissa Ricky Waldenin.
Higgins Davisin rinnalle International Championshipissa
International Championship pelattiin tällä kertaa Daqingissa. Turnaus alkoi ilman suuria yllätyksiä, mutta toisella kierroksella Ryan Day voitti Ding Junhuin ja Thepchaiya Un-Nooh Mark Williamsin. Seuraavalla kierroksella John Higgins murskasi Shaun Murphyn 6-0, ja puolivälierissä Un-Nooh voitti Mark Allenin 6-5, David Gilbert Marco Fu:n 6-5, Mark Selby Neil Robertsonin 6-4 ja Higgins Joe Perryn 6-3.
Välierissä Gilbert voitti Un-Noohin 9-5 ja Higgins Selbyn 9-4. Kaksikon välinen finaali alkoi tasaisesti, ja ensimmäisen jakson jälkeen Higgins johti 5-4. Higgins aloitti toisen jakson vahvasti, mutta Gilbert kavensi vielä tilanteeksi 7-5. Sen jälkeen Higgins ryösti yhden erän ja voitti kaksi seuraavaakin erää ottaen turnausvoiton 10-5-lukemin. Turnausvoitto nosti Higginsin kaikkien aikojen listalla ohi Ronnie O’Sullivanin ja tasoihin Steve Davisin kanssa – vain Stephen Hendry on edellä. Turnausvoitto oli myös Higginsin kolmas vuoden aikana. Jos kahta edellistä saattoi selitellä kevyellä kaaviolla, tällä kertaa siitä ei ollut puhettakaan: Higgins voitti kolme top 16 -pelaajaa ja esiintyi vahvasti koko turnauksen ajan.
Pian Higginsin turnausvoiton jälkeen pelattiin Bulgarian Open, jonka finaalissa Mark Allen kukisti Ryan Dayn. Välieriin edennyt Sam Baird oli turnauksen yllättäjä ja varmisti otteluvoitoillaan ammattilaisoikeuden seuraavallekin kaudelle. Baird hävisi Daylle, Allen puolestaan murskasi välierissä Mark Williamsin 4-0 ylivoimaisen esityksen myötä.
Allen eteni myös Champion of Championsin finaaliin, mutta Neil Robertson voitti ottelun 10-5. Kyren Wilson ja Joe Perry etenivät välieriin. Pelaajien valintakriteerit turnaukseen puhuttivat – mukana olivat muun muassa World Cupin voittajat Yan Bingtao ja Zhou Yuelong, jotka tosin esiintyivät edukseen etenemällä molemmat toiselle kierrokselle, ja European Tourin osakilpailun voittanut Rory McLeod. Turnaus ei kohonnutkaan edellisvuotisen tasolle, vaikka tämänvuotisen kuvaaminen heikkotasoiseksi olisi liioittelua.
UK:ssa lisää yllättäjiä ja tuttu voittaja
UK Championship oli vuoden viimeinen suuri turnaus. Suomen Robin Hull eteni turnauksen kolmannelle kierrokselle voitettuaan Barry Hawkinsin, mutta tie päättyi tappioon Luca Breceliä vastaan. Huonommin kävi esimerkiksi Ding Junhuille, joka tippui jo avauskierroksella ja haukkui haastattelussa melkein kaiken mahdollisen. Toisella kierroksella Robbie Williamsille hävinnyt Joe Perry puolestaan haukkui vastustajansa tylsäksi ja ylipassiiviseksi mutta pahoitteli sanojaan jälkikäteen.
Kolmannella kierroksella nähtiin harvinainen temppu: Dechawat Poomjaeng nousi Mark Joycea vastaan 0-5-tappioasemasta 6-5-voittoon. Siihen oli pystytty vain kerran aikaisemmin (Nigel Bond UK:ssa 2014). Judd Trump menetti puolestaan 4-1-johtonsa ja hävisi Liang Wenbolle 6-4. Samaan jaksoon mahtui myös kolmas merkittävä tapahtuma, sillä Thepchaiya Un-Nooh löi maksimista viimeisen mustan ohi ja menetti suuret palkintorahat.
Yllättäen puolivälieriin edennyt David Grace nousi Martin Gouldia vastaan 1-5-tappioasemasta 6-5-voittoon ja eteni välieriin. Ennen UK:ta Grace oli päässyt urallaan kerran 16 parhaan joukkoon ja sekin tuli luovutusvoitolla. Hän voitti UK:ssa yhtä monta ottelua kuin koko kaudella ennen turnausta. Liang Wenbo puolestaan yllätti Marco Fu:n 6-5 tehtyään kolmeen ensimmäiseen erään jokaiseen satasen ja Neil Robertson kukisti John Higginsin myös 6-5. Lisäksi Mark Selby voitti Matt Seltin 6-1. Välierissä Robertson murskasi Seltin 6-0 ja Liang voitti Gracen 6-4 ja varmisti myös ensi kertaa urallaan paikan Mastersiin. Liangin riemuisat tuuletukset voiton varmistuttua kirvoittivat myös negatiivisia kommentteja vastustajan kunnioittamattomuudesta.
Robertson otti finaalissa Liangia vastaan johtoaseman heti alusta alkaen – Liang ei missään vaiheessa johtanut ottelua ja tasankin ottelu oli ainoastaan 0-0-tilanteessa. Ensimmäisen jakson jälkeen maksiminkin tehnyt Robertson johti 5-3. Liang tuli toisessa jaksossa erän päähän, mutta sitä lähemmäs hän ei päässyt vaan Robertson voitti 10-5. Erittäin vakuuttavasti läpi koko turnauksen pelanneelle Robertsonille ennustettiin jopa vuoden huippusuorituksen palkintoa.
Gibraltar Openin voitti Marco Fu, joka kukisti finaalissa Michael Whiten 4-1. Välieriin etenivät Liang Wenbo ja Stuart Bingham, puolivälieriin muun muassa David Grace ja yllättäjä Alfie Burden. Fu teki toisen kierroksen ottelussaan maksimin, joka oli vasta kauden toinen.
Suurimmalta osalta pelaajia kausi päättyi German Mastersin karsinnoissa. Karsintakierroksia pelattiin kaksi, ja vain yhdeksän 16 parhaasta eteni pääsarjaan. Esimerkiksi Ding Junhui ja kautensa avannut Ronnie O’Sullivan tippuivat toisella kierroksella. Sama kohtalo oli myös Robin Hullilla. Vuoden päätteeksi pelattiin vielä seniorien MM-karsinnat, joista pääsarjaan pääsi seitsemän ammattilaista ja yksi amatööri. Kahdeksan pelaajaa sijoitettiin suoraan pääsarjaan.
Muita puheenaiheita
Vuoden aikana paljon puhutti tilanne Kiinassa. Maassa järjestettyjä turnauksia peruttiin tai niiden ilmoitettiin päättyvän yhtenään. Esimerkiksi Asian Tourilla näyttää olevan lopulta vain yksi osakilpailu kaudella 2015-2016, vaikka World Snooker ei ole virallisesti vieläkään luopunut toivosta saada toista osakilpailua. Myös Ding Junhuin alavire oli monien huulilla. Kiinan ykköspelaaja on todellisessa vaarassa tippua pois rankingin 16 parhaan joukosta. Tilanne on pitkälti samanlainen kuin kaudella 2012-2013, jolloin Ding vastasi huutoon etenemällä European tai Asian Tourin turnauksen finaaliin kolme kertaa (yksi voitto), World Openin puolivälieriin, Welsh Openin välieriin ja MM-puolivälieriin ja voittamalla Players Championship Grand Finalin. Hän oli lopulta kauden päätteeksi rankinglistan kymmenes eli tukevasti 16 parhaan joukossa.
Monien pelaajien läpimurrot puhuttivat myös vuoden aikana. Sekä David Gilbert, Gary Wilson, Ben Woollaston, Liang Wenbo, Michael White että Kyren Wilson etenivät suuren turnauksen finaaliin ja heistä kaksi viimeiseksi mainittua onnistuivat vielä voittamaan sen. Myös UK:n välieriin edenneen David Gracen tapaan neljän joukkoon suurissa turnauksissa ylsivät esimerkiksi Kurt Maflin, Jamie Jones, Luca Brecel ja Thepchaiya Un-Nooh eikä saa unohtaa Anthony McGillin etenemistä MM-puolivälieriin tai Stuart Binghamin maailmanmestaruutta kuten ei myöskään European Tourin yllättäjiä. Yksittäisiä pitkälle etenemisiä rankingin 16 parhaan ulkopuolella olleilta pelaajilta nähtiinkin poikkeuksellisen paljon, ja sille etsittiin syitä kaikenlaisista tekijöistä kuten lyhentyneistä otteluista, rankingin kärkinimien heikentyneestä tasosta tai heikoista peliolosuhteista, joihin huippupelaajat eivät ole tottuneet.
John Higginsin paluu huipputasolle oli yksi vuoden teemoista. Higginsin edellinen suuri voitto oli Shanghai Mastersista 2012, mutta 2015 hän voitti kolme turnausta ja nousi ensin tasoihin O’Sullivanin kanssa ja sitten O’Sullivanin edelle ja tasoihin Davisin kanssa kaikkien aikojen turnausvoittotilastossa. Higgins, jonka top 16 -paikka oli vielä vähän aikaa sitten uhattuna, onkin noussut rankinglistalla seitsemänneksi ja voi hyvinkin nousta kauden aikana vielä useita sijoja. Higginsin ja Binghamin voittojen myötä on käyty keskustelua ikärakenteesta – maailmanlistan kärjessä on kokeneita pelaajiaa ja nelikymppisetkin pelaavat korkealla tasolla, monet heistä pelaavat jopa uransa parhaita kausia. Vastapainona monet nuoret pelaajat – esimerkiksi edellisessä kappaleessa mainitut yllättäjät – ovat väläytellet ajoittain, mutta todelliselle huipulle heilläkin on vielä matkaa. Ikäkeskustelua ovat korostaneet Zhou Yuelongin ja Yan Bingtaon kaltaisten alaikäisten pelaajien huippuotteet.
Jos Higginsistä on puhuttu, sama pätee Ronnie O’Sullivaniin. MM-kisoissa taival katkesi jo puolivälierissä ja sen jälkeen O’Sullivan vietti pitkän tauon jättäen väliin esimerkiksi Champion of Championsin sekä UK Championshipin. Hän avasi kautensa German Mastersin karsinnoissa, joissa tappio tuli toisella kierroksella. O’Sullivanin uran onkin povattu olevan ehtoopuolella ellei jopa täysin ohi. Toisaalta samaa sanottiin Higginsistäkin vielä reilu vuosi sitten mutta ei sanota enää. Aika näyttää, pystyykö O’Sullivan samaan kuin Higgins eli menestykseen nelikymppisenä.
Kuva: Monique Limbos
