Eilen päättyneen Champion of Champions -turnauksen finaali oli erittäin viihdyttävä ja kovatasoinen ottelu, joka päättyi lopulta Ronnie O’Sullivanin 10-7-voittoon. CoC:n mestaruus oli O’Sullivanille toinen peräkkäinen.
Finaalin kovasta tasosta kertoo se, että ottelun 17 freimiin tehtiin yhtä monta yli 50 pisteen lyöntisarjaa. Myös sadan pisteen sarjoja nähtiin peräti kuusi, joista mestaruuden voittanut O’Sullivan teki neljä ja vastustaja Judd Trump kaksi. Tilastojenkin valossa The Rocket -lempinimellä tunnettu O’Sullivan ansaitsi siis voittonsa, vaikka myös vastustaja Trump pelasi loisto-ottelun.
O’Sullivan aloitti ottelun loistavasti ja voitti ensimmäisen jakson selvästi numeroin 6-3. Ylivoimalle on kuvaavaa, että yhdessäkään O’Sullivanin voittamassa freimissä Trump ei saanut pisteen pistettä. Ilmiliekeissä ollut O’Sullivan jatkoi myös toisen jakson alussa siitä, mihin hän ensimmäisessä jäi, ja voitti jakson ensimmäiset kaksi freimiä siirtyen jo 8-3-johtoon.
Lukemat hämäsivät hieman, sillä Trumpillakin oli hyvä paikka molemmissa erissä, mutta hän ei niitä käyttänyt. Trump ei kuitenkaan luovuttanut, sillä seuraavat kaksi erää menivät hyökkäävästi pelanneelle nuorukaiselle hienoilla satasilla ja jakson puolivälissä pidetylle tauolle siirryttiin tilanteessa 8-5. O’Sullivan oli varmasti tyytyväinen tilanteeseen, sillä hän olisi voinut hävitä jakson alkuun useammankin erän.
Jonkin verran Trumpin neljä peräkkäistä freimivoittoa kuitenkin vaikuttivat O’Sullivaniin, minkä näki poikkeuksellisen riemukkaista tuuletuksista ottelun päätyttyä. Oli ilmiselvää, että voitto merkitsi hänelle paljon. Mestaruus oli myös vahvistus sille, että ailahtelevana pelaajana tunnetun O’Sullivanin voitonjano on yhä huippuluokkaa.
Trump pelasi paremmin kuin aikoihin
Tappion kokenut Trump pelasi loistavan turnauksen ja voi olla todella tyytyväinen peliinsä. Varsinkin turnauksen alussa Trump pelasi loistopeliä, vaikka välieräottelu Neil Robertsonia vastaan olikin hieman heikompi. Finaalissa Trump oli kuitenkin parhaimmillaan ja olisi erittäin todennäköisesti voittanut kenet tahansa muun kuin O’Sullivanin. Nousu 8-3-tilanteesta 8-7-lukemiin huippuvireistä O’Sullivania vastaan on todella kova suoritus, johon ei kuka tahansa kykene. Esimerkiksi viime kaudella viisinkertainen maailmanmestari murjoi Mastersin finaalissa Mark Selbyn 10-4 ja Welsh Openin finaalissa Ding Junhuin 9-3-numeroin. Trump voi olla tyytyväinen otteisiinsa, sillä edellisen kerran kun Trump pelasi vastaavalla tasolla, hän eteni aina MM-finaaliin saakka.
O’Sullivan esitti edellisen turnauksen yllättävän Mark Williams -tappionsa ja parin muun heikomman turnauksen jälkeen jälleen erinomaisia otteita ja osoitti, että hän on parhaimmillaan yhä maailman paras. Erityismaininnan turnausvoittaja ansaitsee siitä, kuinka hän paransi peliään aina otteluiden lopussa. Stuart Binghamia vastaan hän oli tappiolla 2-1, mutta teki 83, 103 ja 115 pisteen sarjat. Seuraavassa vaiheessa Ding Junhuita vastaan tilanne oli ottelussa tasan 4-4, jonka jälkeen englantilainen teki 91 ja 125 pisteen sarjat ja meni menojaan. Trumpia vastaan lukemat olivat 8-7 ja vastustaja oli voittanut neljä erää putkeen, mutta O’Sullivan teki 63 ja 109 pisteen sarjat. Viimeisten freimien lukemat kertovat paljon henkisestä kantista, joka turnausvoittajalla on huippulukemissa – Steve Petersin työ näkyy. Voitto tuo taatusti lisää itseluottamusta O’Sullivanille, jota on vaikea voittaa jatkossakin.
Järjettömän tasokas finaali pelasti turnauksen kannalta paljon, sillä monet otteluista päättyivät selvin lukemin eivätkä varsinkaan viimeisten joukossa turnaukseen päässeet pelaajat pääosin pystyneet haastamaan vastustajiaan. Selvistä lukemista kertoo se, että turnauksen 15:sta ottelusta vain yksi eteni katkaisufreimiin, kun Ding Junhui voitti puolivälierässä Barry Hawkinsin 6-5. Sen sijaan kolmessa ottelussa häviäjä jäi ilman freimivoittoja ja viidessä tappion kärsinyt pelaaja voitti vain yhden erän.
Kaikesta syntyykin vaikutelma, että viimeiset ottelut, etenkin finaali, pelastivat turnauksen. Jos finaali olisi päättynyt selvemmin lukemin, olisi turnauksesta voinut jäädä vähän valju maku. Nyt loppuhuipennus oli todellakin sanan mukainen ja kruunasi CoC:n.
Muutoksia turnauksen pelimuotoon?
En olisi kovin yllättynyt, vaikka ensi vuonna turnauksen pelimuoto muuttuisi. Tänä vuonna viimeiset paikat jaettiin rankingin myötä, joten turnaus muistutti aika lailla Mastersia, vaikka sitä yritettiin keinotekoisilla lohkorakenteilla muuttaa. Itse asiassa 16 parhaan ulkopuolelta turnaukseen pääsi vain kaksi pelaajaa: Dominic Dale ja Steve Davis.
Ensi vuonna mukana voi siis hyvinkin olla vähemmän pelaajia. Kahdeksaan pelaajaan karsiminen olisi ehkä turhan raju veto, vaikka se mahdollistaisi pitkät ottelut alusta saakka. Sen sijaan 12 pelaajan kutsuminen turnaukseen on täysin mahdollista. Myös se mahdollistaisi jonkin verran nykyisiä paras seitsemästä -otteluita pidemmät avauspelit.
12 pelaajan turnausmuoto olisi järkevintä toteuttaa niin, että neljä sijoitettua pelaajaa (turnauksen hallitseva mestari sekä MM-kisojen, Mastersin ja UK Championshipin voittajat) pääsisivät suoraan puolivälieriin ja loput kahdeksan pelaisivat ensin yhden ottelun. Neljän päivän ajan pelattaisiin kaksi pitkää ottelua päivässä, minkä jälkeen välierät ja finaali pelattaisiin tahdilla yksi päivässä. Se tekisi turnauksesta täysin omanlaisensa ja myös nostaisi sen arvokkuutta. En olisi kovin yllättynyt, vaikka tällainen järjestelmä olisi käytössä jo 2015.
