Mastersin avauskierroksesta on pian pelattu puolet, ja tiistaina ohjelmassa on kolmas neljännes. Ronnie O’Sullivanin ja Ricky Waldenin iltapäivän ottelu on päivän odotetuin johtuen viisinkertaisen maailmanmestarin laajasta fanijoukosta, mutta ei saa unohtaa myöskään Barry Hawkinsin ja Ali Carterin iltaottelua.
Ronnie O’Sullivan – Ricky Walden
Heti alkuun maininnan ansaitsee ennätys, joka on vaarassa rikkoontua: Stephen Hendry teki urallaan 775 satasta, Ronnie O’Sullivan on tehnyt niitä toistaiseksi 773. On hyvin mahdollista, että kaikkien aikojen satasten ennätys siirtyy Hendryltä O’Sullivanille turnauksen aikana ellei jopa heti tiistaina. Lukeman sivuamiseen vaaditaan kaksi satasta, mikä on hyvinkin mahdollista yhdessä ottelussakin. On toki mainittava, etteivät lukemat ole täysin vertailukelpoisia johtuen nykyisestä suuremmasta turnausmäärästä mutta toisaalta myös tasokkaammista vastustajista terävimmän kärjen takana. Silti Hendryn ohittaminen olisi merkittävä saavutus.
Toinen maininnan arvoinen tilasto on peräisin Mastersin kakkoskierrokselta vuoden takaa. Silloin O’Sullivan voitti Waldenin 6-0 ja teki kaikkien aikojen ennätyksen ammattilaisotteluissa tehdyistä peräkkäisistä pisteistä. Walden sai avausfreimissä 39 pistettä, mutta sen jälkeen O’Sullivan teki 556 pistettä peräjälkeen ilman, että vastustaja sai ottelussa enää yhden yhtä pistettä. Kaksikko kohtasi myös Welsh Openissa keväällä 2014, ja silloin Walden pelasi kohtalaisesti, vaikka hävisikin 4-1. Kaikesta huolimatta on mahdollista, että viisinkertaisesta maailmanmestarista on tullut jonkinlainen peikko Waldenille.
Walden on kyllä pystynyt kukistamaan tulevan vastustajansa, mutta siitä on jo aikaa. Hän otti uransa ensimmäisen ja vuoteen 2012 asti ainoan rankingturnausvoittonsa, kun Shanghai Mastersin finaalissa 2008 kukistui O’Sullivan 10-8. Ottelu on huomattava, koska Walden pystyi voittamaan finaalin, vaikka vastustajakin pelasi erinomaisen ottelun. Ihan kuka tahansa ei ole pystynyt kaatamaan huippuvireistä O’Sullivania.
Tämä kausi on alkanut Waldenilta poikkeuksellisen ailahtelevasti. Yleensä hän on suhteellisen tasainen pelaaja, joka väläyttelee silloin tällöin, mutta tältä kaudelta tilastoista löytyy alkukaudelta Australian Openin puolivälieräpaikka ja Paul Hunter Classicin välieräpaikka, marraskuulta International Championshipin voitto ja Champion of Championsin puolivälieräpaikka, mutta joulukuulta 6-0-tappio Stuart Binghamille UK Championshipissa ja karsiutuminen German Mastersista Li Hangin voitettua 5-4. Myös kauden alusta löytyy muutama yllättävä tappio. Yhden vuoden rahalistalla Walden on kuitenkin kolmantena O’Sullivanin ja Binghamin perässä.
O’Sullivan aloitti kauden vaisusti, mutta International Championshipissa peli näytti kulkevan. Silloin Mark Williams kuitenkin päätti 12 vuoden putken ja kukisti O’Sullivanin ensimmäistä kertaa aikoihin. Se on tällä hetkellä tuorein tappio, sillä sen jälkeen Mastersin hallitseva voittaja voitti sekä Champion of Championsin että UK Championshipin kaadettuaan molempien finaaleissa Judd Trumpin ja läpäisi myös German Mastersin karsinnat. CoC:n voitto tuli erittäin kovatasoisen finaalin jälkeen, mutta vielä vakuuttavampi oli UK:n voitto, sillä maailmanlistan kolmoseksi noussut O’Sullivan ei missään vaiheessa pelannut parastaan loukattuaan jalkansa ennen turnausta.
Tällä kertaa vammasta kärsii Walden, vaikkakaan ei yhtä vakavasta kuin tuleva vastustajansa UK:ssa. Hän on nimittäin jo jonkin aikaa hoidattanut olkapäätään, jossa on jonkinlainen rasitusvamma. Mistään vakavasta vammasta ei voi olla kyse, muuten Walden olisi jättänyt turnauksia väliin, mutta jonkinlainen vaikutus sillä saattaa silti olla.
O’Sullivan lähtee otteluun kiistatta suurena suosikkina, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Viime aikoina oleellisin kysymys hänen osaltaan on ollut motivaatio – huvittaako O’Sullivania pelata? Jos hän haluaa tosissaan voittaa, niin on yleensä käynyt. European Touria huomioimatta ainoa poikkeus tältä kaudelta löytyy International Championshipista, kun Williams oli etevämpi. Jos taas motivaatio ei ole kohdillaan, melkein kuka tahansa on voinut tiputtaa hallitsevan MM-kakkosen, oiva esimerkki siitä on Alan McManusin voitto Shanghai Mastersissa. On erittäin hankala uskoa, että O’Sullivan ei tulisi turnaukseen motivoituneena ja huippuvireessä. Siinä tapauksessa Walden on pulassa, sillä hänen vireensä ei ole kummoinen ja olkapääkin vaivaa jonkin verran.
Barry Hawkins – Ali Carter
Päivän toisessa ottelussa mukana on kaksi hieman alavireistä ja aina heikosti Mastersissa pelannutta pelaajaa. Ali Carter avasi syöpänsä takia kautensa vasta marraskuussa, mutta kärsi pelkkiä tappioita. Vuodenvaihteen jälkeen Championship Leaguessa tuli kuitenkin jo muutama otteluvoitto, joskaan ilman yleisöä pelattuja paras viidestä -otteluita ei voi mitenkään verrata esimerkiksi Mastersiin. Carter, joka ei ole tienannut tällä kaudella rankingiinsa punnan puntaa, on mukana Mastersissa, koska hänen rankinginsa jäädytettiin syöpähoitojen takia loppukaudeksi sijalle 13 eli samaksi kuin ennen hoitoja.
Barry Hawkins avasi kautensa mainiosti Wuxi Classicin välieräpaikalla, joka tuli usean erinomaisen ottelun ansiosta. Hän eteni myös elokuussa Riga Openissa välieriin, mutta sen jälkeen tahti on ollut vaisumpi. Champion of Championsissa tuli kyllä yhdellä otteluvoitolla puolivälieräpaikka, mutta vaisusti pelannut Ding Junhui tiputti lopulta Hawkinsin. Suurissa rankingturnauksissa Hawkins tippui viimeistään 32 parhaan joukossa ja esimerkiksi UK Championshipissa jo kierrosta aiemmin, kun Nigel Bond teki historiaa nousemalla ensimmäisenä pelaajana ikinä 0-5-tappioasemasta 6-5-voittoon.
Hawkinsin kunniaksi on sanottava, että UK:n karmaisevan tappion jälkeen hän eteni osin helpon kaavionkin ansiosta Lisbon Openissa välieriin eli pääsi ilmeisesti yli 5-0-johdon menettämisestä. Uusi vuosi alkoi Championship Leaguella, ja vaikka lyhyistä otteluista ei voi päätellä oikein mitään vireestä, ei Hawkins olisi voinut oikeastaan enempää toivoa, sillä hän teki maksimin, voitti avauslohkon ja varmisti paikkansa voittajien lohkossa.
Kaksikon keskinäiset ottelut ovat Carterille 5-1 ja vähintään kuuteen erävoittoon pelatut pelit 1-1. Suurimmat kohtaamiset ovat UK:n avauskierrokselta 2007 (Hawkins nousi 0-4-, 2-7- ja 3-8-tappioasemista 9-8-voittoon) ja saman vuoden MM-kisojen avauskierrokselta (Carter voitti 10-9). Edellinen kohtaaminen on European Tourilta 2012, ja silloin Carter voitti 4-2.
Maailmanlistan viidentenä oleva Hawkins on yhden vuoden rahalistalla vasta sijalla 18, mutta lähtee kaikesta huolimatta otteluun ennakkosuosikkina. Carter joutui pitämään pitkän tauon Main Tourilta ja osin myös harjoituspöydiltä ja on voittanut tällä kaudella ainoastaan pari Championship Leaguen ottelua, mikä ei nyt ole kovin iso saavutus. Hawkins teki heti vuoden alussa maksimin ja on ilmeisesti käyttänyt joulutauon erinomaisesti. Edellinen vuosi päättyi hänen osaltaan alavireisesti, joten nyt onkin parannettava, jotta asemat rankingissa säilyvät hyvinä. Vaisuudesta huolimatta vuoden 2014 lopussa nähtiin joitakin positiivisia merkkejä, ja hyvät otteet CL:ssä olivat yksi sellainen lisää. Uskon, että Hawkins haluaa näyttää päässeensä yli Bond-tappiostaan, ja vaikka Carter voi tehdä ottelusta tiukan, on vaikea nähdä hänen voittavan.
Kuva: Monique Limbos
