Snookerin suosio on kasvanut Suomessa viime vuosina runsaasti. Siitä on kiittäminen etenkin Eurosportia, Aki Kauppista ja Robin Hullia. Monet katsojat ovat nähneet Ronnie O’Sullivanin viihdyttävää ja menestyksekästä peliä, Ding Junhuin, Neil Robertsonin ja Mark Selbyn voittoja sekä pari vuotta sitten myös John Higginsin huippuotteita. Sen sijaan Mark Williamsia parhaimmillaan eivät monet nykykatsojat ole nähneet. Williams kuuluu lyhyelle listalle useammin kuin kerran Cruciblessa MM-kisat voittaneista pelaajista. Saavutukseen ovat yltäneet hänen lisäkseen Higgins, O’Sullivan, Steve Davis ja Stephen Hendry. Kyseessä on siis erittäin harvalukuinen joukko. Heidät voi syystäkin lukea lajin todelliseen eliittiin. Jostain syystä Williamsin menestys kuitenkin usein unohdetaan.
Snookerin nuorimmat seuraajat eivät olleet edes aloittaneet koulua, kun walesilainen Williams voitti toisen ja tuoreimman mestaruutensa 2003. Ikää hänellä oli tuolloin 28 vuotta. Hän oli voittanut MM-kisojen lisäksi saman kauden aikana myös Mastersin ja UK Championshipin eli lajin kolme arvostetuinta turnausta. Samaan ovat pystyneet yhden kauden aikana lajin historiassa vain Steve Davis ja Stephen Hendry. 2005 Williams teki myös ensimmäisen 147 pisteen lyöntisarjoistaan eli maksimibreakin. Toisen maailmanmestaruutensa myötä hänellä oli koossa jo 14 voittoa rankingturnauksista (ja kaksi Mastersista). Vertailun vuoksi: Judd Trumpilla on neljä voittoa suurista rankingturnauksista, Mark Selbyllä myös neljä, Neil Robertsonilla kymmenen ja Ding Junhuilla yksitoista. Trump on 24-vuotias ja muut nelikosta 27-32 vuotta vanhoja. Huomionarvoista on myös, että nykyään on enemmän turnauksia kuin ennen. Williamsin voittaessa toisen maailmanmestaruutensa suuria rankingturnauksia oli yhdeksän. Tällä kaudella niitä on kolmannes enemmän eli kaksitoista.
1992 ammattilaisena aloittanut Williams eteni heti ensimmäisen kautensa aikana European Openin 16 parhaan joukkoon. Siihen vaadittiin kymmenen otteluvoittoa. Hän eteni myös British Openissa sekä UK Championshipissa 64 parhaan joukkoon (yhdeksän voitettua ottelua) ja Strachan Challengen toisessa osakilpailussa 32 parhaan joukkoon (kuusi voittoa). Rankingissa hän oli avauskautensa päätteeksi 120 parhaan joukossa. Seuraavana vuonna silloinen 18-vuotias eteni parissa kisassa 32:n joukkoon ja Strachan Challengessa jälleen toisessa kisassa peräti puolivälieriin saakka. Miehen ranking oli jo 60:n paremmalla puolella.
Williamsin ensimmäinen turnausvoitto tuli 1994 Benson & Hedges Championshipissa, joka ei ollut rankingturnaus. Turnausvoitto irtosi silloin kahdeksalla otteluvoitolla. Kauden 1995-1996 päätteeksi Williams oli noussut maailmanlistalla 16 parhaan eliittiin. Saman kauden aikana hän voitti ensimmäistä kertaa urallaan rankingturnauksen. Avausvoitto tuli Welsh Openista finaalin 9-3-voitolla John Parrottista. Seuraavat kolme kautta hän vietti rankinglistalla sijoilla 3-5. Williams voitti muun muassa Grand Prix’n 1996, British Openin 1997, Mastersin 1998, Irish Openin 1998, Welsh Openin 1999 ja Thailand Mastersin 1999. MM-finaaliin hän eteni 1999, mutta Stephen Hendry oli parempi selvin 18-11-lukemin. Vuosi aiemmin silloinen rankingvitonen oli edennyt MM-välieriin, mutta sitä ennen hänellä oli turnauksen pääsarjasta yhteensä vain yksi otteluvoitto.
Kaudella 1999-2000 Williams voitti MM-kultaa. Finaalissa kaatui Matthew Stevens 18-16. Turnausvoitto oli hänelle kauden kolmas, ja mies nousi rankingykköseksi. Sitä sijaa hän piti kahden kauden ajan. Kauden 2001-2002 päätteeksi walesilainen tippui sijalle 2, mutta kausi 2002-2003 oli käsittämätön. Williams voitti UK Championshipin, Mastersin ja MM-kisat, oli Premier Leaguen ja Welsh Openin finaalissa, kahdessa muussa turnauksessa välierissä ja vielä kahdessa muussa puolivälierissä. Hän palasi ansaitusti rankingin kärkeen. Seuraava kausi oli kuitenkin heikompi (LG Cupin voitto, mutta muissa rankingturnauksissa yhteensä vain seitsemän otteluvoittoa), minkä takia Williams tippui sijan rankingissa. Seuraavat kolme vuotta eivät olleet juurikaan parempia, ja niiden aikana ranking pyöri sijoilla 9-12. Keväällä 2006 tuli China Openin voitto, mutta kaudella 2006-2007 entisen maailmanlistan kärkinimen voittoon päättyi yhteensä kuusi ottelua, joista kolme kutsuturnauksessa (Pot Black). Muun muassa Robin Hull voitti walesilaisen kauden aikana.
Kauden 2007-2008 päätteeksi Williams oli rankingissa sijalla 22. Silloin 33 vuotta täyttäneen pelaajan tilanne ei ollut kovin hyvä, sillä edelliset kaudet olivat olleet alamäkeä eikä mitään merkkejä paremmasta ollut. Ikänsä puolesta hän olisi voinut pelata vielä vuosia huipulla – 50 vuotta täyttänyt Steve Davis oli yhä 16 parhaan joukossa – mutta Williamsin peliesitykset olivat heikentyneet vuosi vuodelta. Seuraava kausi oli kuitenkin parempi: Williams oli Shanghai Mastersissa puolivälierissä, samoin UK Championshipissa, ja MM-kisoissa hän voitti karsintaottelunsa noustakseen takaisin 16 parhaan joukkoon. Hänen rankingsijoituksensa oli 15:s. Sysimustan vuoden 2007 aikana Williams oli käväissyt jo sijan 50 paikkeilla, mutta kaksinkertainen maailmanmestari onnistui kuin onnistuikin kääntämään kurssinsa vuodenvaihteen jälkeen. Nousu takaisin 16 parhaan joukkoon oli nopea.
2009-2010 Williams voitti jälleen China Openin ja eteni Mastersissa välieriin. Seuraava kausi oli erinomainen – Williams oli toden teolla palannut huipulle. Kauden aikana tuli voitto Players Tour Championshipin (nykyään European Tour) kautta aikojen ensimmäisestä osakilpailusta, joka oli samalla kauden avausturnaus, sekä German Mastersista. Lisäksi hän eteni MM-kisoissa, World Openissa ja kahdessa PTC-kisassa välieriin ja oli UK Championshipin kakkonen. UK:n finaalissa John Higgins voitti 10-9-lukemin Williamsin, joka johti ottelua jo 7-2, 8-4 ja 9-5. Higginsin comeback voittoon on yksi viime vuosien parhaista. German Mastersin voittonsa jälkeen Williams oli jälleen noussut rankinglistan kärkeen.
2011-2012 Williams muun muassa oli Shanghai Mastersin finaalissa. Mark Selby voitti ottelun 10-9. Vastaavia sijoituksia Williams ei ole sen koommin saanut. Viime kaudella hän voitti European Tourin toisen osakilpailun, mutta suurissa kisoissa hän ei päässyt kertaakaan edes puolivälieriin asti. Miehen asema rankingykkösenä kesti vain vähän aikaa, ja seuraavan kauden päätteeksi sijoitus listalla oli tippunut kolmanneksi. Viime kauden jälkeen hän oli tippunut jo 16 parhaan ulkopuolelle. Tie osoittaa siis jälleen alas. Ikää konkarilla on 39 vuotta. Se ei ole vieläkään mikään este huipulla pelaamiselle.
Moni ei muista, kuinka käsittämättömän hyvä Williams parhaimmillaan oli. Pelatessaan parastaan kausina 1998-2003 Williams voitti 12 turnausta ja oli 20 kertaa finaalissa. Turnauksia oli 48. Kolmesta suurimmasta turnauksesta (Masters, MM-kisat, UK Championship) Williams voitti kyseisenä ajanjaksona 5/15 ja oli finaalissa tilastolla 8/15. Esimerkiksi Higgins otti isoja voittoja kolme (finaalipaikkoja viisi), O’Sullivan kaksi (kaksi finaalia) ja Hendry yhden (kolme finaalia). Maininnan ansaitsevat myös Ken Doherty, joka ei voittanut kyseisellä ajanjaksolla yhtään suurimmista kisoista, mutta oli finaalissa viisi kertaa, sekä Matthew Stevens, joka oli neljästi finaalissa ja voitti niistä kerran.
On siis selvä, että Williams oli vuosituhannen vaihteessa paras pelaaja. Walesin ykkösnimi pelasi erittäin tasaisesti. Totta on kuitenkin, ettei hänen huipputasonsa kestänyt kuin muutaman vuoden. Se selittää osaltaan, miksei Williamsia usein lueta suurten nimien pieneen joukkoon. Hän on kuitenkin ollut 17 kertaa kauden päätteeksi rankingin 16 parhaan joukossa ja niistä neljä kertaa ykkösenä. Esimerkiksi O’Sullivanilla vastaavat luvut ovat 19 & 5 ja Higginsillä 20 & 3 – molemmilla lukemat ovat samaa luokkaa kuin Williamsilla. Hendry on omaa luokkaansa – hänen lukemansa ovat 24 & 9.
Williams on myös persoona. Jo sen pitäisi taata suosio. Hänessä on jotain kimiräikkösmäistä. Hän on esimerkiksi kävellessään kulissien takaa pelipöytänsä luo pompannut sitä reunustavien laitojen yli – kuka niitä muka jaksaa kiertää? Hänen mukaansa on nimetty lyönti (videolla Thepchaiya Un-Nooh pelaa Mark Williams Specialin). Lisää räikkösmäisyyttä on siinä, ettei Williamsia ennen kiinnostanut satasten teko. Erä oli jo voitettu – mitä väliä sarjalla enää muka on? Williams yritti usein näytöslyöntejä sataseen pyrkimisen sijasta. Sittemmin miehen suhtautuminen tilastoon on muuttunut. Satasia hän on tehnyt urallaan hieman yli 300. Williamsin hienoja lyöntejä voi katsoa esimerkiksi tältä videolta.
Williams ei siis ole mikään tylsä kone eivätkä hänen saavutuksensa kalpene kenenkään muun voittojen rinnalla. Hän on voittanut kaikki suuret turnaukset ainakin kahdesti ja vain neljällä pelaajalla on enemmän rankingturnausvoittoja kuin walesilaisella. Aliarvostuneisuuden yksi selitys on, että voittoja on loppujen lopuksi vähemmän kuin O’Sullivanilla, Higginsillä, Davisilla ja Hendryllä. Williams on voittanut kaikki kolme suurinta turnausta kahdesti. Muilla viidestä menestyneimmästä on jokaisesta kyseisistä turnauksista vähintään kolme voittoa paitsi Higginsillä Mastersista (kaksi). Sen, minkä Williams on voitoissa jäljessä, hän kuitenkin on tasaisuudessa edellä. Parhaimpina vuosinaan Williams oli käsittämättömän tasainen pelaaja – hän eteni aina pitkälle. Nykyään vastaavanlainen tasaisuus tuntuu hämmästyttävältä. Voitot kuitenkin muistetaan paremmin – esimerkiksi Mark Selbyn asemaa korkealla rankingissa ei vielä vuosi-pari sitten hyväksytty, sillä häneltä puuttuivat suuret voitot. Myös nykyinen rankingjärjestelmä (rahalista) suosii suuria voittoja tasaisuuden kustannuksella.
Lisäksi Williamsin saldo keskinäisissä otteluissa Higginsiä ja O’Sullivania vastaan on melko heikko. Higgins johtaa Williamsia 26-15 (edelliset yhdeksän ovat menneet Higginsille, sitä ennen tilanne oli tasaisempi), O’Sullivan 27-9. Selkeät luvut etenkin O’Sullivania vastaan eivät voi olla vaikuttamatta katsojien käsitykseen Williamsista. On helppo saada käsitys, että Williams on heikompi pelaaja kuin todellisuudessa, jos katsoo pelkästään tilastoja O’Sullivania vastaan. Myöskään se, kun näkee pelaajan häviävän säännöllisesti muille huippunimille, tuskin lisää arvostusta, vaan pikemminkin antaa vaikutelman, ettei yksi kuulu samaan joukkoon. (Hendryn kanssa Williamsin saldo on melko tasainen. Davisiin on vaikea verrata, sillä kaksikko ei pelannut terävimmällä huipulla samaan aikaan.)
Kolmas vaikuttava tekijä on Williamsin reilu viisi vuotta sitten tapahtunut tippuminen rankingissa sijan 50 paikkeille. On syytä huomioida, että tippumisen jälkeen hän myös palasi takaisin samalle tasolle, jolla hän aiemmin pelasi – erinomainen saavutus. Parin heikomman kauden takia hänestä voi olla jäänyt mielikuva vain vähän aikaa huipulla olleesta pelaajasta. Se on vain osatotuus: nousunsa jälkeen hän ei aivan terävimmässä kärjessä kovin kauaa viihtynyt, mutta ennen sitä rankingsijoitus oli kuusi vuotta peräkkäin kolmen parhaan joukossa ja kahdeksan vuotta viiden sakissa. Sekin kertoo Williamsin tasaisuudesta. Osin perhe-elämän piikkiin laitettava vajoaminen voi antaa mielikuvan ailahtelevasta pelaajasta.
On vaikea uskoa Williamsin pystyvän enää suuriin voittoihin. Hänen edellinen suuren rankingturnauksen finaalinsa on vuodelta 2011. Neljästä edellisestä suuresta finaalistaan Williams on voittanut yhden. Kolme tappiota ovat kaikki tulleet yhden erän erolla. Niistä ensimmäisessä Higgins voitti viimeiset viisi erää ja nousi voittoon katkaisufreimissä. Myös kahdessa tuoreimmassa tappiossa vastustaja on tullut takaa ohi: Stuart Bingham nousi 4-7- ja 5-8-tappioasemasta 9-8-voittoon ja Mark Selby 7-9-tilanteesta 10-9-voittoon. Tiukat tappiot eivät ole voineet olla vaikuttamatta Williamsiin. Jos kaikki menee nappiin, voi hän vielä jonkun turnauksen voittaa, mutta se on epätodennäköistä. Williams on viime vuodet ollut tasaisessa alamäessä. Tilanne oli sama myös kun hän vajosi 47:nneksi 2007, mutta nyt ikää on jo 39 vuotta. Uusi nousu terävimpään kärkeen olisi todellinen uroteko.
Uusimmat katsojat ovat nähneet pääasiassa keskinkertaista Williamsia. Siksi on helppo unohtaa, kuinka taitava hän aikoinaan oli. Viime vuosina toinen Walesin menestyneimmistä pelaajista yhdessä Ray Reardonin kanssa ei ole enää päässyt samalle tasolle. Kokeneet seuraajat muistavat kyllä, kuinka Williams voitti vuosituhannen alussa kolme suurinta turnausta saman kauden aikana, mutta merkittävä osa seuraajista ei ole nähnyt Williamsia parhaimmillaan. Se on vaikuttanut hänen aliarvostettuun maineeseensa. Viime kausina Williams on ollut samaa luokkaa kuin esimerkiksi Ali Carter, Matthew Stevens ja Graeme Dott. Kaikki kunnia heille, mutta kyllä Williams todellisuudessa on heitä parempi pelaaja. On sääli, että häntä ei usein arvosteta yhtä paljon kuin vastaavilla saavutuksilla kuuluisi. Williams kuuluu samaan luokkaan kuin Hendry, O’Sullivan, Davis sekä Higgins. Hän on yksi snookerin modernin aikakauden parhaista pelaajista.
