Paul Hunter Classicin ennakko: Ronnie O’Sullivan avaa kautensa

European Tourin toinen osakilpailu, 2006 nuorena syöpään kuolleen snookerhuipun Paul Hunterin mukaan nimetty Paul Hunter Classic, on ET-turnauksista arvokkain, vaikka siitä ei yhtään sen enempää palkintorahaa saakaan kuin muista ET-kisoista. Hunter oli turnauksen ensimmäinen voittaja, minkä takia turnaus on kantanut hänen nimeään vuodesta 2007 alkaen. Rankingturnaus – joskin pieni sellainen – siitä tuli 2010. Pelaajien keskuudessa Paul Hunter Classicilla on hyvä maine, ja koska turnaus pelataan Saksassa, on siellä taatusti myös paljon yleisöä. Siitä tulleekin jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa suuri rankingturnaus, sen verran arvostettu se on.

Fürthissä kisattava Paul Hunter Classic alkaa keskiviikkona 20.8. amatöörikierroksilla ja totuttuun tyyliin ammattilaiset aloittavat perjantaina (22.8.) kolmipäiväisen urakkansa. Turnauksen hallitseva mestari on Ronnie O’Sullivan, joka aloittaa snookerkautensa 2014-2015 puolustamalla mestaruuttaan. Muutenkin mukana on aika tasokas rinki, mutta valitettavasti yksikään suomalainen ei ole ilmoittautunut mukaan. Edes Robin Hull ei matkusta Saksaan osallistuakseen kisaan.

Amatöörit
Amatöörikierroksilta luultavasti eniten kiinnostaa Sean O’Sullivan. Latviassa peräti puolivälieriin edennyt nuorukainen tarvitsee kaksi otteluvoittoa päästäkseen ammattilaiskierroksille. Hänen pitäisi tälläkin kertaa läpäistä karsintakierrokset – etenkin, jos hän pelaa läheskään samalla tasolla kuin Latviassa. Toki siitä ei ole mitään takeita. On myös muistettava, että amatöörikierrokset ovat usein arvaamattomia. Silti O’Sullivanin pitäisi päästä pääsarjaan. Ihan huippuvastustajia hän ei kohtaa, viimeisellä karsintakierroksella vastaan mahdollisesti tuleva Jeff Cundy ansaitsee kuitenkin maininnan. Hän on muutamaan otteeseen edennyt ammattilaiskierroksille. O’Sullivanin lisäksi mukana ovat toki kaikki muutkin Latviassa vähintään toiselle kierrokselle edenneet pelaajat (hieno saavutus sekin) eli Martin O’Donnell, Paul Davison, Andreas Ploner sekä John Sutton. Lisäksi naisten kymmenkertainen maailmanmestari Reanne Evans on mukana, samoin esimerkiksi viime kauden päätteeksi vapaaehtoisesti ammattilaiskortista luopunut Patrick Einsle sekä nippu lupaavia nuoria. Ensimmäiseltä kierrokselta huomion kerää jo mainitun Suttonin ja Israelin nuoren Shachar Rubergin kohtaaminen, samoin nuoren Sydney Wilsonin ja kokeneemman, Latviassa kolmoskierrokselle edenneen Paul Davisonin kohtaaminen. Toisella kierroksella Oliver Brown saattaa kohdata Mitchell Travisin. Molemmat voisivat pelata ammattilaisena, sen verran hyviä he ovat. Lisäksi kannattaa tarkkailla Saksan nuorta Lukas Kleckersiä, joka on lupaava, mutta ei kuitenkaan parhaiden brittiamatöörien tasoa. Silti hänestäkin kuulemme vielä erittäin suurella todennäköisyydellä. Amatöörien osalta kannattaa huomioida, että pääosa keskiviikkona aloittavista (paitsi saksalaiset) joutuu tulemaan kiireellä paikan päälle. Esimerkiksi Gareth Allenilla on omien sanojensa mukaan tunti aikaa lentokentältä pelipaikalle. Kiire ei voi olla näkymättä hänenkään otteissaan.

Suosikit
Ennakkosuosikeista ensimmäisen maininnan ansaitsee Judd Trump. Nuori englantilaispelaaja kohtaa ensimmäisellä kierroksella Kiinan Zhou Yuelongin, jota ei kannata aliarvioida. 16-vuotias on tulevaisuuden nimiä, joka pelaa jo nyt hyvällä tasolla. Vielä hänestä ei kuitenkaan ole huipulle. Trumpin avausvastustaja ei ole helpoin, mutta ei myöskään läheskään vaikein mahdollinen. Trump-ottelun jälkeen vastaan voisivat seuraavissa kahdessa otteluissa asettua esimerkiksi Anthony Hamilton, Nigel Bond ja Tony Drago – Trumpilla on siis melko helppo kaavio. Neljännellä kierroksella mahdollinen vastustaja on Stephen Maguire, joka ei ole Trumpille helpoin – ja tuskin myöskään mieluisin – vastustaja. Maguiren täytyy tosin voittaa ensin luultavasti joko Thepchaiya Un-Nooh tai Aditya Mehta, joten hänen neloskierroksen paikkansa ei missään nimessä ole kirkossa kuulutettu. Vaikka Maguire tulisikin vastaan, ei Trump voi valittaa arpaonnestaan.

Maininnan ansaitsee ehdottomasti myös Mark Allen. Riga Openissa finaaliin edennyt 28-vuotias kohtaa ensimmäisellä kierroksella Lee Walkerin, toisella luultavasti Rory McLeodin, kolmannella kenties Ken Dohertyn tai Luca Brecelin ja neljännellä todennäköisesti Martin Gouldin tai Robert Milkinsin. Allenin tie on siis auki – puolivälierissäkään kovimmat mahdolliset vastustajat eivät ole aivan terävintä kärkeä, sillä vastaan voisi tulla vaikka Alan McManus, Jamie Cope, Michael Holt, Scott Donaldson, Ben Woollaston, Xiao Guodong, Joe Swail, Joel Walker tai Kurt Maflin. Holtin ja Xiaon ottelu on ensimmäisen kierroksen selkeä kohokohta. Onneksi se pelataan TV-pöydällä. Hyviä pelaajia kaikki, mutta vastustajat voisivat olla paljon kovempiakin. Allenilta ei vaadita ihmeitä välieräpaikkaan. Toki osa vastustajista on pelannut pirteästi (paremmin kuin yleensä) viime aikoina, mutta jos Allen saisi valita, kyllä hän ehdottomasti tällaisen kaavion hyväksyisi.

Nimimiehistä esimerkiksi Mark Selbyn kaavio ei ole helppo. Toisella kierroksella vastaan voisi tulla Dominic Dale ja kolmannella Shaun Murphy. Suorastaan käsittämättömän hyvin Shanghai Mastersin karsinnoissa pelannut Dale olisi myös voinut toivoa parempaa kaaviota. Jos hän jatkaa samanlaisessa hirmuvireessä, voi hän nytkin kaataa Selbyn ja Murphyn, mutta jos vastustajat olisivat olleet vähän heikompia, olisi miehen eteneminen pitkälle voinut olla jopa todennäköistä. Nyt tilanne on vaikeampi. Myös John Higgins ja Mark Williams voivat kohdata kolmannella kierroksella. Sen jälkeen vastaan voisi asettua esimerkiksi Stuart Bingham tai Mark King.

Ronnie O’Sullivan palaa kilpapöydille
Ronnie O’Sullivan kiinnostaa taatusti melkein jokaista katsojaa. Kaikkien aikojen parhaaksikin tituleerattu pelaaja avaa kautensa Noppon Saengkhamia vastaan. Oleellisinta ottelussa on O’Sullivanin pelihuumori. Huvittaako englantilaista pelata? Vaikka viime aikoina vastaus on lähes aina ollut kyllä, nähtiin viime kaudella vastakkaisiakin merkkejä. Ailahtelevana pelaajana aikoinaan tunnettu O’Sullivan hävisi German Mastersin karsinnoissa Thepchaiya Un-Noohille 5-4 ottelussa, jonka hän pani täysin läskiksi. Se ei ollut viime kauden ainoa ottelu, jossa negatiivisia merkkejä oli nähtävissä. Vielä pari kautta sittenhän O’Sullivania ei kovin usein huvittanut pelata, hän vain pelaili.

Kauden vähintäänkin hyvin aloittanut thaimaalaisammattilainen pystyy voittamaan vastustajansa, jos tämä pelailee tällä kertaa. En kuitenkaan usko siihen, vaikka O’Sullivan yllätti viime kaudellakin muutamaan otteeseen negatiivisesti. Ensinnäkin turnaus on Saksassa. Kuvaavalla The Rocket -lempinimellä tunnettu O’Sullivan on useaan otteeseen kehunut saksalaiskatsojia ja antanut ilmi viihtyvänsä maassa. Toisekseen turnaus on englantilaiselle ensimmäinen tauon jälkeen. Viimeksi viime kauden MM-kakkonen pelasi toukokuun alkupuolella MM-finaalissa. Motivaatiota pitäisi siis riittää, vaikka parastaan hän tuskin kuitenkaan vielä esittää. O’Sullivan on nimittäin kertonut, ettei hän yleensä halua pelata kylmiltään isoissa turnauksissa – siksi hän suunnitteli esimerkiksi osallistuvansa tällä kaudella China Openiin ennen MM-kisoja.

Taitavana pelaajana viisinkertainen maailmanmestari voi voittaa kenet tahansa myös ilman parasta peliään. Viihdyttäviä huippuotteita esittäessään vain harvat pystyvät kaatamaan hänet, mutta ei hän missään nimessä huonosti pärjää, vaikkei parastaan esittäisikään. O’Sullivanin kaavio on keskivaikea. Kolmannella kierroksella vastaan voisi asettua Barry Hawkins, puolivälierissä voisi olla Trumpin tai Maguiren vuoro. Vaikka tämänhetkisen maailmanlistan nelonen parantanee kierros kierrokselta, tällä kertaa on vaikea nähdä turnauksen hallitsevan mestarin voittavan kisaa saman tien uudestaan. Pitkälle hän voi joka tapauksessa päästä eikä mestaruuden puolustaminenkaan ole täysin poissuljettua. Silti en usko, että hän pystyy pelaamaan riittävällä tasolla heti taukonsa jälkeen.

Mahdolliset yllättäjät
Jo mainittu kaavion osa, jossa pelaavat esimerkiksi McManus, Holt, Xiao, Woollaston, Cope, Donaldson, Swail, Walker ja Maflin, on ennakolta yksi kiinnostavimmista. Kaaviosta yksi etenee puolivälieriin, ja vastaan asettuu luultavasti Mark Allen. Jo puolivälieräpaikka olisi yleensä pieni yllätys, mutta tällä kertaa se ei vaadi kuin muutamaa voittoa omaa tasoa olevista pelaajista. Ennakolta kaavio onkin erittäin tasainen – kuka tahansa mainituista yhdeksästä pelaajasta voi edetä puolivälieriin, miksei myös Li Hang tai ehkä jopa joku amatöörien esikarsinnoista vastaan tuleva pelaaja (vaikka Jamie Clarke). Voittoon Allenista – jos hän sinne asti pääsee – vaaditaan huippupeli, mutta käytännössä välieräpaikkaan tarvitaan pari hyvää voittoa tasaisista otteluista ja Allenin voittaminen. Jokainen mainituista pelaajista pystyy siihen. Ennakolta McManusin ja kumppanien kaavion osa on erittäin tasainen (4-3-tuloksia nähdään varmasti paljon) ja sieltä voi edetä joku yllättäjä erittäin pitkälle. Toki on mahdollista, että Allen tippuu jo ennen puolivälieriä, jolloin kahdeksan parhaan joukossa vastaan asettuisi luultavasti Martin Gould tai Robert Milkins. Heillä on pitkälti sama tilanne kuin McManusilla ja kumppaneilla: voitto Allenista ja pari voittoa omantasoisista pelaajista, niin yhtäkkiä pelataankin jo välierissä.

Kaaviosta esiin nousee myös Ricky Waldenin osio. Hän voi ensimmäisten kolmen kierroksen aikana kohdata esimerkiksi Chris Wakelinin, Andrew Pagettin, Michael Wasleyn ja Tom Fordin. Neljännellä kierroksella vastaan tullee Marco Fu (ellei esimerkiksi Ryan Day voita Futa). Kaavioon pätee pitkälti sama kuin Alleninkin osioon: pari hyvää voittoa sekä yksi voitto huippupelaajasta (Fu), niin pitkällä ollaan. Walden on lähtökohtaisesti selvästi Wakelinia, Pagettia ja kumppaneita parempi pelaaja, joten odotan hänen etenevän neljännelle kierrokselle. Siinä hän saa kyllä pelata hyvin, jos hän haluaa puolivälieriin. Kahdeksan joukossa vastaan asettunee Selby, Murphy tai vaikka Dale.

Lisäksi mielenkiintoa liittyy hyvässä vireessä oleviin pelaajiin. Aiemmin mainitun Dominic Dalen lisäksi esimerkiksi Jimmy Robertson on parantanut viime aikoina. Hänen kaavionsa ei ole helppo – toisella kierroksella vastaan asettunee Neil Robertson (Robertsonit eivät ole sukua). Myös Ken Doherty on parantanut, samoin Joe Swail. Kellään heistä ei ole helppo kaavio, mutta hyviä otteita miehet voivat esittää. Paul Hunter Classic on arvostettu turnaus, joten odottaisin huippunimien taistelevan voitosta. Tämä on se ET-turnaus, jonka he haluavat voittaa. Kuvaavaa on se, että tähän mennessä yhtäkään ottelua ei ole ilmoitettu luovutusvoitoksi. Yleensä luovutuksia on nähty muutama turnausta kohden, Shanghain karsinnoissa niitä nähtiin peräti neljä.