Edellinen kausi vasta päättyi, mutta uusi alkaa heti 14.5. Qualifying Schoolilla! Kyseessä on karsintaturnaus Main Tourille. Qualifying School koostuu kahdesta osakilpailusta, joissa molemmissa on jaossa neljä ammattilaispaikkaa. Jokaisella pelaajalla on siis kaksi mahdollisuutta päästä ammattilaiseksi. Arpaonnesta riippuen Main Tour -paikkaan vaaditaan 4-6 otteluvoittoa. Periaatteessa teoriassa on mahdollisuus selvitä kolmellakin. Mukana on useita erinomaisia pelaajia, joten ammattilaispaikka ei irtoa helpolla.
Vaikka ammattilaispaikkoja tavoittelee yli 160 pelaajaa 22 maasta, suomalaisia mukana ei ole yhtään. Periaatteessa se on sekä hyvä että huono juttu. Positiivista se on, koska Robin Hull säilytti ammattilaispaikkansa ilmankin, mutta toisaalta negatiivista, koska kukaan muu suomalainen ei ole edes yrittämässä Main Tourille. Hullin takana ero muihin suomalaisiin onkin suuri.
Joka tapauksessa Qualifying Schoolissa on kovatasoinen joukko pelaajia. Vielä päättyneellä kaudella ammattilaisina olleista pelaajista mukana ovat Alex Borg, Marcus Campbell, Chris Norbury, Alex Davies, Alexander Ursenbacher, Elliot Slessor, Ahmed Saif, Lee Page sekä Hammad Miah. Mainituista pelaajista Norbury, Saif, Page ja Miah eivät saavuttaneet ammattilaisurallaan juuri mitään, joten heidän uudet ammattilaispaikkansa voisi laskea yllätyksiksi. Ursenbacher puolestaan väläytteli ajoittain ja kehittyi paljon, mutta ei kuitenkaan ole vielä ammattilaistasoa. Borg puolestaan vetäytyi ainakin toisesta osakilpailusta, mutta on kuitenkin parhaimmillaan taitava joskin ailahteleva pelaaja. On kuitenkin hankala uskoa hänenkään saavuttavan uutta ammattilaispaikkaa, jos hän ylipäänsä osallistuu.
Jäljelle jäävät Campbell, Slessor ja Davies. Ensin mainittu on ehdottomasti yksi suosikeista. Vielä pari kautta sitten Campbell taisteli top 16 -paikasta, mutta parin surkean kauden jälkeen tippuminen 64 parhaan ulkopuolelle oli tosiasia. 42-vuotias on ennenkin ollut ailahteleva pelaaja, ja olisi ennenaikaista kutsua parin kauden heikkoa virettä taitojen ruostumiseksi. Campbellin paluu Main Tourille ei olisi suuri yllätys, vaikka helpolla hänkään ei pääse. Toisen osakilpailun kaavio vaikuttaa tosin poikkeuksellisen kevyeltä Campbellin osalta.
Davies aloitti ammattilaisuransa kesällä 2013 voitolla Shaun Murphystä Wuxi Classicin ainoalla karsintakierroksella. Hän voitti syksyllä muutaman muunkin hyvän nimen, ja nopeimmat ehtivät jo ennustaa Daviesista top 16 -pelaajaa. Viimeisestä 42 ammattilaispelistään hän voitti kuitenkin vain 11, vaikka uudenkin kauden alussa hän väläytteli Shanghai Mastersin karsinnoissa parilla hyvällä voitolla. Taitoa Daviesilta kyllä siis löytyy, mutta saako hän muunnettua sen tuloksiksi?
Slessor puolestaan oli European Tourin kautta lähellä ammattilaispaikkansa uusimista, mutta ei aivan yltänyt siihen. Hän otti hyviäkin voittoja, mutta hävisi usein keskinkertaisille pelaajille. 20-vuotiaalla on kuitenkin taitoa, ja paluu ammattilaiseksi on mahdollista saman tien.
Mukana on myös runsaasti aiemmin ammattilaisena pelanneita henkilöitä. Naisten kymmenkertainen maailmanmestari Reanne Evans oli pari kautta sitten Main Tourilla ja voittikin jonkun ottelun, mutta ei ollut lähelläkään paikkansa säilyttämistä. Nyt hän on kehittynyt paljon ja pystyy voittamaan erittäinkin hyviä pelaajia, mutta ailahtelee kuitenkin melkoisesti. Chen Zhe oli ammattilaisena 2012-2014 ja pääsi noin kourallisessa turnauksia pääsarjaan, mutta ammattilaispaikan uusiminen jäi haaveeksi. Li Yan puolestaan oli Main Tourilla 2011-2014 ja muun muassa eteni debyyttikaudellaan UK Championshipin pääsarjaan voitettuaan neljä karsintaottelua. MM-karsinnoissa 2014 Li oli yhden voiton päässä Cruciblesta, mutta hävisi ratkaisevan ottelun ja putosi pois Main Tourilta.
Paul Davison puolestaan on ollut useaan otteeseen Main Tourilla, viimeksi kaudella 2013-2014. Hän on tehnyt noin 70 satasta ja yltänyt kolme kertaa suurissa turnauksissa 32 parhaan joukkoon. Päättyneellä kaudella Davison ylsi amatöörinä Riga Openin 32:n sakkiin, mikä on erinomainen saavutus. Kyseessä on erinomainen pelaaja, joka pystyy pelaamaan ammattilaistasolla. Qualifying Schoolissa hänellä on kuitenkin vain kaksi yritystä eivätkä kaaviot ole todellakaan helppoja.
Myös Adam Duffy on pelannut Main Tourilla, mutta hän tippui sieltä kauden 2013-2014 päätteeksi. Paikan uusiminen oli lähellä Qualifying Schoolissa vuosi sitten, mutta Duffy joutui lopulta viettämään kauden amatöörinä. Hän eteni Paul Hunter Classicissa ja Indian Openissa amatöörinäkin peräti 32 parhaan joukkoon ja MM-kisoissa viimeiselle karsintakierrokselle eli 48:n sakkiin. Tourille palaaminen ei ole helppoa, mutta sinne Duffy kuuluisi.
Daniel Wells ei ole pystynyt vastaamaan odotuksiin. Hänestä on povattu huippua, mutta viime kauden päätteeksi tie vei ansaitusti pois Main Tourilta. Walesilainen osaa kyllä pelata, mutta hän ei ole saanut muunnettua potentiaaliaan tuloksiksi. Hänellä ei etenkään ensimmäisessä osakilpailussa ole helppo kaavio, mutta saa nähdä, mihin 26-vuotias pystyy.
Ei saa unohtaa myöskään Jamie O’Neilliä, vaikka kyseessä ei olekaan suurin suosikki. O’Neill on ollut moneen otteeseen ammattilaisena ja parhaimmillaan 2014 China Openin 16 parhaan joukossa. Sekään ei kuitenkaan riittänyt ammattilaispaikan säilyttämiseen. Vuosi sitten O’Neill oli lähellä ammattilaispaikkaa Qualifying Schoolin kautta, mutta se jäi seitsemän erän päähän. Amatöörinä vain kahteen turnaukseen osallistunut englantilainen tuskin on terävimmillään vähäisten pelimäärien takia.
Andy Hicks puolestaan on yksi mielenkiintoisimmista nimistä. 1991-2013 ammattilaisena pelannut 41-vuotias on muun muassa yltänyt MM-välieriin ja ollut rankingissa 17:s. Hän on edennyt neljän joukkoon jokaisessa kolmesta suurimmasta turnauksesta, voittanut yhden kutsuturnauksen, tehnyt yli sata satasta ja yltänyt 2012 maksimiinkin. Kauden 2012-2013 päätteeksi hän oli ensimmäinen Tourilta tippunut pelaaja. Sen jälkeen Hicks ei ole pelannut ammattilaisturnauksissa, mutta nyt hän yrittää paluuta. Myöskään Hicks tuskin on terävimmillään, mutta taidot ovat kiistattomat, vaikka parhaat päivät lienevät jo takana.
Lisäksi mukana on aimo joukko erinomaisia nuoria lupauksia. Esimerkiksi Kiinan Zhao Xintong on ollut monesti lähellä ammattilaispaikkaa, mutta ei ole vielä päässyt Tourille. 18-vuotias vasenkätinen kiinalainen on ehdottomasti Main Tour -tasoa – sen hän on osoittanut tälläkin kaudella voittamalla jokaisessa neljässä Kiinassa pelatussa turnauksessa villin kortin ottelunsa ja kolmessa neljästä lisääkin. Esimerkiksi ensimmäisessä turnauksessa, Wuxi Classicissa, Zhao eteni peräti 16 parhaan joukkoon ja Shanghai Mastersissa hän toisti tempun. Kyseessä eivät edes olleet hänen uran ensimmäiset paikkansa yhtä pitkällä. Kiinalaisen ammattilaispaikka on vain ajan kysymys, ja hän on ehdottomasti suurimpia suosikkeja.
Oliver Brown, Ashley Carty ja Mitchell Travis ovat sinänsä samanlaisia, että he kaikki ovat amatööreinä väläytelleet voittamalla nimekkäitä ammattilaisia. Travis voitti kaudella 2013-2014 muun muassa Marco Fun ja eteni päättyneellä kaudella European Tourin osakilpailussa 32 parhaan joukkoon. Brown puolestaan voitti päättyneellä kaudella muun muassa Ding Junhuin ja Ryan Dayn ja Carty Robert Milkinsin. Brown oli vuosi sitten Qualifying Schoolissa kahden voiton päässä ammattilaisuudesta, Travis ja Carty ovat olleet ottelun päässä (Carty itse asiassa kahdesti ja kerran kahden), ja olisi yllätys, jos he eivät tälläkin kertaa olisi lähellä Main Tour -paikkaa.
Mainittujen pelaajien lisäksi myös Duane Jones ja Jamie Clarke ovat Britannian parhaita amatöörejä – moni lukee heidät samaan kategoriaan kuin Oliver Linesin, joka väläytteli debyyttikaudellaan Main Tourilla muutamaankin otteeseen. Molemmat ovat olleet kahdesti – kerran 2013 ja kerran 2014 – ottelun päässä Main Tourista, joten lähellä ammattilaisuus on ollut. Tälläkin kertaa he lukeutuvat suosikkien joukkoon, mutta ammattilaistasoisia pelaajia on paljon muitakin.
Sam Craigie oli aikoinaan suurimpia lupauksia, mutta erinäisten vastoinkäymisten jälkeen hän lopetti. 21-vuotias Craigie on nyt kuitenkin yrittämässä paluuta Main Tourille, jolla hän on viettänyt aiemmin yhden kauden. European Tourilla kerran 16 parhaan joukossakin olleen pelurin isoveli Stephen Craigie on myös pelannut ammattilaisena. Veljistä nuorempi on muun muassa voittanut 16-vuotiaana U21-maailmanmestaruuden, joten kyseessä on huippupelaaja. Pari välivuotta kuitenkin näkyvät taatusti.
Ben Harrison on tavallaan samanlainen, sillä häntäkin pidettiin erittäin lupaavana, mutta Harrisonkin lopetti uransa kertaalleen. Syynä olivat talousongelmat eli rahan puute. 13 vuoden iässä satasen tehnyt Harrison on tehnyt huonommallakin kädellään satasia. Hänenkin osaltaan kysymysmerkkejä nostaa tauko kunnon otteluista.
Sydney Wilson ei ehkä kuulu aivan parhaisiin amatööreihin, mutta ei hän paljoa jäljessä ole. Skotlantilainen Eden Sharav puolestaan oli viime kaudella molemmissa osakilpailuissa ratkaisevassa ottelussa, mutta molemmilla kerroilla viimeisellä kierroksella tuli tappio, jälkimmäisessä osakilpailussa vieläpä katkaisufreimissä. European Tourilla kertaalleen 16 parhaan joukoon päässyttä Sharavia ei helpolla voiteta.
Maininnan ansaitsevat myös yhdysvaltalainen poolia ammatikseen pelaava Corey Deuel, joka yritti päästä Main Tourille viime vuonnakin, mutta ei voittanut otteluakaan, ja Saksan nuori Lukas Kleckers, joka on parhaita Manner-Euroopasta tulevia amatöörejä. Tänä vuonna MM-karsinnoissa väläytellyt Kleckers oli U21-EM-turnauksessa välierissä ja kuuluu tulevaisuuden nimiin. Ikää hänellä on vasta 19 vuotta.
Lisäksi mukana ovat muun muassa Gareth Allen (EM-kakkonen 2013), Matthew Day, Brett Miller, Brian Cini, Wang Zepeng, Andreas Ploner, Shachar Ruberg, Kacper Filipiak, William Lemons, Luke Garland, Dylan Craig, Kishan Hirani, Zack Richardson, Phil O’Kane, Louis Heatchote ja Brandon Sargeant. Vaikka he eivät kuulu suosikeihin, ei heidän ammattilaispaikkojaan voisi kuitenkaan pitää jättiyllätyksinä. Qualifying Schoolissa on ennenkin nähty yllätyksiä, joten miksi niitä ei voisi tulla tälläkin kertaa?
Viime vuonna kaikki Qualifying Schoolin paikat menivät entisille ammattilaisille. Miten käy tänä vuonna?
