Ronnie O’Sullivan voitti sunnuntai-iltana Mastersin finaalissa Joe Perryn 10-7. Kyseessä oli peräti hänen uransa seitsemäs Masters-mestaruus, mikä rikkoo Stephen Hendryn ennätyksen yhdellä. Turnausvoitto ei irronnut helpolla, sillä O’Sullivan oli jo avauskierroksella yhden pallon päässä tippumisesta. Ensimmäistä kertaa Mastersin historiassa mukana ei ollut yhtään pelaajaa, joka ei ollut voittanut urallaan suurta turnausta.
Perry avasi finaalin vahvemmin ja siirtyi alussa jo 4-1-johtoon. Sen jälkeen hänen tasonsa laski kuitenkin huomattavasti, ja hän totesikin ottelun jälkeen, että suuren finaalin paineet tuottivat ongelmia. O’Sullivan voitti avausjakson viimeiset kolme erää ja pääsi muutaman tunnin tauolle mukavissa 4-4-lukemissa. Toisen jakson alussa hän esitti illan parhaita otteitaan ja voitti kaikki viimeistä taukoa edeltäneet neljä erää. Siinä vaiheessa hän oli siis voittanut seitsemän peräkkäistä erää. Perry ei kuitenkaan antanut periksi vaan kavensi tilanteeksi 8-6 ja vielä 9-7, mutta lähemmäs O’Sullivan ei vastustajaansa enää päästänyt.
Ensimmäisellä kierroksella O’Sullivan kohtasi hyvän ystävänsä Liang Wenbon. Liang johti ottelua 5-4 ja pääsi kymmenennessä erässä erittäin lähelle otteluvoittoa. Pöydällä ollut helppo viimeinen musta, ottelupallo, ei kuitenkaan uponnut, joten O’Sullivan ryösti erän. Katkaisufreimissä englantilainen esitti päivän parhaita otteitaan ja teki satasen.
Hyvin toimeen tuleva kaksikko on nyt kohdannut seitsemän kertaa, ja O’Sullivan on voittanut keskinäiset ottelut suhteella 6-1. Monet otteluista ovat kuitenkin olleet tasaisia, mikä sohvapsykologialla kielisi siitä, että Liangilla on vaikeuksia kun ratkaisu alkaa häämöttää.
Marco Fu voitti avauskierroksen ilotulitusottelussa Judd Trumpin 6-5. Ottelussa tehtiin peräti viisi satasta ja yhteensä 14 vähintään 50 pisteen sarjaa! Trump johti ottelua jo 3-0, mutta viime aikoina huippuvireessä ollut Fu käänsi kamppailun kuitenkin voitokseen. John Higginsin surkea menestys Mastersissa sai puolestaan jatkoa 5-6-tappiolla Mark Allenille. Peräti 23 kertaa Mastersissa esiintynyt skotlantilainen on 12 kertaa tippunut turnauksen ensimmäisellä kierroksella. Vertailun vuoksi: O’Sullivan on esiintynyt Mastersissa yhtä monta kertaa (he jakavat tilaston kolmannen sijan yhdessä Stephen Hendryn kanssa), edennyt 12 kertaa finaaliin ja tippunut kolme kertaa ensimmäisellä kierroksella ja kerran villin kortin kierroksella.
Perry puolestaan kukisti ensimmäisellä kierroksella Stuart Binghamin peräti 6-1. Hän omien sanojensa mukaan saapui turnaukseen odottamatta itseltään mitään menetettyään heikon jakson jälkeen motivaatiotaan, mutta peli sujui siitä huolimatta pitkästä aikaa erinomaisesti. Barry Hawkins puolestaan murjoi poissa tolaltaan olleen Shaun Murphyn 6-1 ja Mark Selby selätti katkaisufreimissä harmittavan kickin saaneen Mark Williamsin 6-5.
Toisella kierroksella O’Sullivan jatkoi siitä, mihin ensimmäisellä jäi: jatkoon nihkein ottein. Neil Robertson pelasi myös heikosti, ja ajoittain tuuristakin hyötynyt O’Sullivan voitti ottelun 6-3. Marco Fu jatkoi huippuotteitaan voittamalla Mark Allenin 6-2, Joe Perry kukisti edellisellä kierroksella maksimin missanneen ja ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen Mastersissa ottelun voittaneen Ding Junhuin 6-1 ja Barry Hawkins voitti erinomaisten otteiden myötä Mark Selbyn 6-3. Selbyn unelma olla kolmen suurimman turnauksen (MM-turnaus, UK Championship, Masters) hallitseva mestari yhtä aikaa jäi siis kolmen otteluvoiton päähän.
Välierissä nähtiin kaksi huippuluokan ottelua. Ensimmäisessä kohtasivat O’Sullivan ja Fu. Kolmen erän jälkeen hongkongilainen johti 2-1, mutta sen jälkeen O’Sullivan pyysi saada vaihdattaa keppiinsä tipin oltuaan tyytymätön vanhaan tippiinsä. Lupa myönnettiin, ja englantilainen teki uudella tipillä seitsemään jäljellä olleeseen erään kuusi yli 50 pisteen sarjaa ja voitti ottelun 6-4. Molemmat osapuolet pelasivat äärimmäisen hyvin, ja pussitusprosentit olivat korkeita. Ottelu oli todellista ilotulitusta alusta loppuun.
Toisessa välierässä Barry Hawkins siirtyi 5-2-johtoon ja pussitti ottelupallon, mutta Perry teki snookerin, sai vapaapallon ja ryösti kahdeksannen erän. Hänellä ei ollut enää mitään hävittävää, ja hän veikin ottelun katkaisufreimiin. Ratkaisevassa erässä Hawkins pääsi selvään pistejohtoon, mutta Perry tuli jälleen takaa ohi ja voitti erän pinkillä. Hyvien kaverusten ottelussa oli paljon panoksena, ja Perry otti yhden uransa merkittävimmistä voitoista varsin harvinaislaatuisella tavalla.
O’Sullivan kirjoitti siis jälleen historiaa. Voitto tuntui merkitsevän hänelle paljon, sen kuuli viisinkertaisen maailmanmestarin kommenteista finaalin jälkeen ja sen aisti hänen eleistään turnauksen aikana. Erinomaista välierää lukuun ottamatta mestari ei pelannut parastaan mutta taisteli voiton toisensa jälkeen. Stephen Hendry puki sen sanoiksi erinomaisesti: O’Sullivanin halu voittaa oli suurempi kuin hänen halunsa viihdyttää.
Ei sovi kuitenkaan unohtaa Joe Perryä, joka 42-vuotiaana 26 vuoden ammattilaisuran jälkeen pääsi ensimmäistä kertaa Mastersin finaaliin. Koko urallaan finaali oli hänelle viides, mutta muut hänen finaalipaikkansa kalpenevat Mastersin rinnalla. Ennen tätä vuotta Perry oli vain kerran – 2015 – edennyt jatkoon turnauksen ensimmäiseltä kierrokselta.
Myös viime vuoden hävinnyt finalisti Barry Hawkins olisi hyvin voinut edetä tänäkin vuonna loppuotteluun, mutta tällä kertaa hän kärsi kirvelevän välierätappion Perryä vastaan. Hawkins vaikuttaa kuitenkin nousseen uudelle tasolle – hän alkaa olla jo vakiokasvo suurten turnausten viimeisillä kierroksilla. Totta kai maininnan ansaitsee myös Marco Fu, joka pelasi erinomaisesti läpi koko turnauksen, mutta tällä kertaa O’Sullivan osoittautui etevämmäksi. Mikäli hongkongilaisen vire jatkuu samanlaisena, seuraava turnausvoitto on vain ajan kysymys.
Turnauksen pokaali nimettiin viime keväänä Paul Hunter Trophyksi kolme kertaa Mastersin voittaneen edesmenneen huippupelaajan kunniaksi. Oli kenties varsin osuvaa, että ensimmäisenä kunnian pokaalin vastaanottamisesta sai ennätyksellisen mestaruutensa ottanut O’Sullivan. Hänellä on nimissään suuri joukko Masters-ennätyksiä: eniten mestaruuksia, eniten otteluita, eniten otteluvoittoja, eniten pelattuja eriä, eniten erävoittoja, eniten palkintorahaa, eniten satasia… Osallistumisennätyskin on enää neljän kerran päässä. Englantilainen todellakin viihtyy turnauksessa.
Kuva: Monique Limbos
