Stuart Bingham voitti MM-turnauksen finaalissa Shaun Murphyn luvuin 18-15. Maailmanlistalla kymmenentenä ollut Bingham nousi voitollaan rankingin kakkossijalle. 4-8-tappioasemassa Bingham voitti kahdeksan seuraavasta yhdeksästä erästä ja siirtyi 12-9-johtoon. Murphy nousi vielä tasoihin, mutta ei enää käynyt johtoasemassa.
Kahden jakson jälkeen tilanne oli 9-8 Murphyn hyväksi, mutta Bingham teki kolmannen jakson alussa neljä vähintään 50 pisteen sarjaa, joista yksi oli satanen (112), ja siirtyi ensi kertaa ottelussa johtoon. Kaikki pientä taukoa edeltäneet erät menivät siis hänelle, ja kun jakson jälkimmäisen puolikkaan freimitkin jaettiin 2-2, johti Bingham kolmen jakson jälkeen ottelua 14-11. Kolmas jakso oli todella kovatasoinen, ja jokaiseen erään tehtiin vähintään 50 pisteen break.
Lähtöasetelmat viimeiseen jaksoon olivat selvät – Murphyn oli kavennettava lukemia pikaisesti. Hän teki työtä käskettyä ja voitti jakson ensimmäisen freimin. Bingham teki seuraavaan todella komean 102 pisteen sarjan, mutta Murphy voitti seuraavat kaksi ja siirtyi erän päähän Binghamista. Vartin paussin jälkeen hän tasoitti tilanteeksi 15-15, ja edellisiin jaksoihin verrattuna paljon enemmän pussitusvirheitä tehnyt Bingham näytti taipuvan.
Erä numero 31 oli noin 65 minuutin mittainen maratonerä. Turvapelin täyttämä erä oli tasainen, mutta pitkän taistelun jälkeen Bingham pitki erittäin komean pitkän punaisen ja näytti saavan tilaisuuden tyhjentää pöytä, kun jäljellä oli pussituksen jälkeen neljä punaista. Valkoinen kuitenkin osui niistä ja sujahti suoraan kulmapussiin. Epäonnen kruunasi, että sama punainen nousi D-alueen lähelle, jolloin Murphy pystyi pussittamaan sen. Vaikuttikin, että pitkä erä päättyy vuoden 2005 maailmanmestarin eduksi, mutta hän löi pisteellään olleen keltaisen ohi. Bingham pelasi sen jälkeen erinomaista turvapeliä ja teki Murphylle snookereita toisensa perään. Kaikista kavalimman snookerin Bingham teki mustan taakse, keltainen oli hieman vasemmasta keskipussista pisteelleen päin. Murphy löi peräti seitsemän kertaa ohi ja lahjoitti vastustajalleen 30 pistettä. Osuma tuli lopulta kahdeksannella yrittämällä, mutta Bingham ei suinkaan lakannut tekemästä snookereita. Hän sai Murphylta vielä muutamat virhepisteet lisää, pussitti keltaisen ja vihreän ja WC-tauon jälkeen vielä pinkinkin voittaen todella pitkän ja jännittävän erän.
Tiukan erän jälkeen Murphy tuntui hiipuvan, ja Bingham otti otteen ottelusta. Tilanteen tiedettiin kuitenkin voivan vielä muuttua, olihan Murphy hallinnut jaksoa edellisen erän missattuun keltaiseen asti varsin vahvasti. 55 pisteen sarja vei Binghamin kuitenkin yhden erän päähän mestaruudesta, ja Murphyn ensimmäinen lyönti seuraavaan erään näytti jäävän hänen viimeisekseen, kun pitkä punainen meni selvästi ohi ja pakka hajosi samalla täysin. Punainen meni kuitenkin jollain ilveellä takaisin samaan pussiin kierrettyään pöydän vastakkaisen päätyvallin kautta. Tuurilyönnistään huolimatta Murphy sai vain yhden pisteen, ja hetken kuluttua toisen heikon lyönnin jälkeen Bingham sai paikan, teki 88 pisteen sarjan ja voitti ottelun 18-15-lukemin.
Maailmanlistalla kymmenentenä majaillut Bingham kukisti Murphyn lisäksi muun muassa Judd Trumpin ja Ronnie O’Sullivanin, joten mistään tuurivoittajasta on turha puhua. Kyseessä oli kuitenkin yllättävin maailmanmestari Graeme Dottin (2006) ja Murphyn (2005) jälkeen – mestaruutta onkin verrattu Joe Johnsonin vuoden 1986 yllätysvoittoon, vaikka yhtä suuresta yllätyksestä ei ollutkaan kyse. Erinomaisesti koko turnauksen pelannut Bingham osoitti hermojensa pitävän – niitä todella koeteltiin kolmessa viimeisessä ottelussa moneen otteeseen. Hänestä tuli vanhin maailmanmestari sitten Ray Reardonin 1978 ja kaikkien aikojen vanhin ensimmäisen maailmanmestaruuden ottanut pelaaja Cruciblen aikana.
Olivier Marteelin tuomaroima finaali oli erittäin tasokas – 33 freimiin tehtiin yhteensä 30 50 pisteen sarjaa tai suurempaa. Satasiakin nähtiin kuusi kappaletta. Myös turvapeli oli tasokasta, etenkin 31:nen erä oli todellista näytöstä sillä saralla. MM-turnauksessa tehtiin yhteensä 86 satasta, mikä on kaikkien aikojen ennätys ja kolme enemmän kuin karsinnoissa. Top 8 -pelaajista kuusi eteni kahdeksan joukkoon, joten Anthony McGilliä huomioimatta suuria yllättäjiä ei turnauksessa nähty. Kolmessa puolivälierässä, molemmissa välierissä ja finaalissa huonommin sijoitettu pelaaja kuitenkin voitti, joten viimeinen viikko oli yllättävä.
Kuva: Monique Limbos
