Suomalaispelaajien tie snooker-tähdiksi – mitä vaaditaan biljardin mestarilta?

Biljardin maailmanmestaruuskisoissa ei useita suomalaisnimiä näy. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö kotimaisten huippupelaajien nousu listojen kärkeen olisi mahdollista. Vuoden 2020 kisoissa Robin ”Roope” Hull jäi avauskierrokselle, vaikka nappasikin ensimmäiset kolme freimiä hienosti itselleen. ”The Fighting Finn” kamppaili lisänimensä arvon mukaisesti urheasti aina katkaisufreimiin asti.

Hull ei ole ainoa maastamme kotoisin oleva tähtitason biljardin pelaaja. Mika ”Iceman” Immonen on tehnyt pitkän, 20 vuoden uran. Poolmestari aloitti pelaamisen teini-iässä yhdessä kaksoisveljensä Karin kanssa. Pelipaikkoja oli 1980-luvun Suomessa vähän, mutta lahjakkuutensa ja hyvän pelinlukutaitonsa ansiosta Mika ponnisti kansallisista kisoista kansainvälisille kentille 1990-luvun alkupuoliskolla.

Eurotourin 9-pallon osakilpailuvoitosta on kulunut aikaa, mutta Immosen tarina inspiroi edelleen useita uraansa aloittelevia biljardihaita.

Snooker_valaisimetKuva: Unsplash

Erinomaisen biljardin pelaajan anatomia

Biljardissa kohdepallojen pussittaminen on vain yksi osa peliä. Lyöntipallon leikkuulinjojen hahmottamineen on vähintään yhtä tärkeä taito. Parhaimmilla pelaajilla on ilmiömäinen kyky arvioida, mihin asemaan lyönti- ja muut pallot jäävät oman vuoron jälkee

Käsi-silmä-koordinaatio kehittyy kokemuksen myötä, mutta sitä on mahdollista harjoitella muullakin tavalla. Hienomotoriikkaa haastavat erilaiset pallo- ja mailapelit, tikanheitto, rakentelu ja askartelu, mutta myös pala- ja muut pelit, kuten Huojuva torni.

Käden toimintojen hallinnan ja liikkeiden sujuvuuden lisäksi snookerissa tarvitaan strategista ajattelua ja keskittymistaitoa. Pokeri, blackjack ja muut korttipelit, joita Wildz Casino tarjoaa, ovat hyviä esimerkkejä. Nämä perinteiset, nettikasinolta löytyvät klassikot on oiva tapa treenata pelisilmää ja keskittymiskykyä. Nykypäivänä pelaajan on mahdollista myös pelata kyseisen nettikasinon livekasinolla, jolloin kortit jakaa videon välityksellä aito krupieeri.

Samoin kuin missä tahansa lajissa, pelaajan on pystyttävä keskittymään omaan suoritukseensa. Vastustajan liikkeisiin on toki reagoitava, mutta vastapuolen toimet eivät saa horjuttaa uskoa itseensä ja kykyihinsä.

Hyvä snooker-pelaaja:

  • tietää vahvuutensa
  • lukee pelitilanteita
  • laskee pallojen liikkumalinjoja
  • kehittää taitojaan jatkuvasti.

Vaikka synnynnäisiä lahjakkuuksiakin on, pitkäjänteisellä harjoittelulla on mahdollista päästä pitkälle.

Asenne erottaa aloittelijan mestarista

Simon Fraser Universityn tekemän tutkimuksen mukaan ihmisten kognitiiviset motoriset taidot saavuttavat lakipisteensä 24 ikävuoden korvilla. Ennen tätä pelaajat ovat usein nopeampia mutta toisin kuin fyysisimmissä urheilulajeissa, ei eläkkeelle jäädä 30 ikävuoden korvilla.

Poolin tai snookerin pelaaminen ei katso ikää, mutta oli kyseessä sitten aloittelija tai jo kisoissa käyvä konkari, harjoitusten laiminlyönti kostautuu. Taitoja on pidettävä yllä tasaisesti ja pelin on kuljettava missä tahansa olosuhteissa.

Sanonta ”pelaaja yhtä hyvä kuin hänen edellinen lyöntinsä” pitää paikkansa myös toiseen suuntaan. Seuraava lyönti voi olla parempi tai samanlainen, mutta huonompana kehityskäyrä kääntyy laskuun. Ammattipelaajat eivät pussita palloja ainoastaan kisoissa, vaan pitävät taitojaan yllä ja kokeilevat erilaisia lyöntejä ja tekniikoita.

Menestyjät erottuvat joukosta sitkeydellään ja tavoillaan käsitelellä erilaisia painetiloja. Taistelutahto vie eteenpäin, vaikka freimi päättyisikin tappioon. Siinä missä uudet pelaajat ajattelevat herkästi, etteivät ole tarpeeksi hyviä, tulevat mestarit keskittyvät analysoimaan mitä voisivat tehdä kehittyäkseen. Luovuttaminen – tai vähempään tyytyminen – ei tule kuuloonkaan.

Ammattipelaajan arki

Vaikka maailmanmestaruuskisoissa pelaavia biljardihaita voidaan pitää huippu-urheilijoina siinä missä muidenkin lajien ammattilaisia, ei laji liikuta samanlaisia katsoja- ja rahamääriä kuin jalkapallo, jääkiekko tai koripallo.

Miljoonista ei puhuta, mutta yhtenä maailman parhaana pidetyistä snookerpelaajista, Ronnie O’Sullivan, pokkasi mukavat 257 000 euroa Lontoon Mastersin finaalista. Ranking-tittelin saanut Suomen poika Hull on yltänyt 75 200 euron snooker-erätuloihin. Maailmanmestaruudesta voittaja kuittaa lähes 475 000 euroa. Ottelumenestyksen ja -aktiivisuuden lisäksi ammattipelaajat saavat tuloja henkilökohtaisilla sponsorisopimuksilla.

Jos pool ja snooker onnistuisivat brändäämään itsestään tv-lajeja ja seuraajien määrä kasvaisi, nousisivat myös otteluista pelaajille maksettavat palkkiot. Biljardi on kuitenkin laji, jota ajaa eteenpäin ennen kaikkea pelaajien intohimo, eivät suuret tulot ja maailmanmaine.