Kausi 2014-2015 on jo alkanut. Mihin asioihin kannattaisi kiinnittää huomiota kauden aikana? Tässä artikkelissa pyrin tuomaan esille erilaisia kiinnostavia teemoja.
Robin Hull
Suomalaisittain ehdottomasti kiinnostavin teema on Robin Hullin menestys. Viime kauden MM-kisoissa päättänyt turkulainen aloitti kautensa luovutusvoitolla, mutta sen jälkeen tuli tappio James Cahillia vastaan. Vaikka päättynyt kausi olikin muuten heikko, tienasi Hull MM-menestyksestään sen verran rahaa, että hän voi hyvillä mielin lähteä uuteen kauteen. Ammattilaispaikan säilyttäminen ei missään nimessä vaadi ihmeitä. Lisäksi Hull sai MM-tienesteistään hyvän pohjan Grand Prix’n rankinglistalle. Turnaukseen pääsee 32 parasta yhden kauden rankinglistalla. Edellisen kauden MM-kisat lasketaan myös mukaan. Grand Prix ei ole rankingturnaus, mutta turnauksesta saa silti palkintorahaa. Sitä ei vain lasketa rankingiin.
Entä kuinka hyvin Hull aloittaa ottelunsa? Viime vuonna otteluiden alut – joiden tärkeyttä hän itsekin painotti parissa haastattelussa – eivät yleensä menneet suomalaisen eduksi. Hull voitti pelaamistaan eristä 48,7%, mutta otteluiden avauseristä vain 17,6%. Siinä riittää siis petrattavaa. Etenkin kauden alussa myöskään loput eivät onnistuneet – esimerkiksi Xiao Guodongia vastaan Hull johti 3-1 ja 4-2, mutta hävisi 5-4. Hän itsekin Twitterissä ihmetteli, kuinka ei saanut ratkaistua ottelua. MM-karsinnoissa Hull kuitenkin osoitti, kuinka pää kesti: Tian Pengfein comeback ei onnistunut ja viimeisellä kierroskella Peter Ebdonia vastaan Ebdon kavensi lukemiksi 9-8 suurella sarjalla pelkillä mustilla. Maksimia siitä ei kuitenkaan tullut – Ebdon epäonnistui 11. mustassa. Seuraavassa freimissä Hull teki viisikymppisen ja eteni MM-kisoihin. Paineet olivat takuulla kovat, mutta ne eivät vaikuttaneet. Miten käy tällä kaudella?
Konkarit
Steve Davis tippui viime kauden jälkeen Main Tourilta, mutta sai täksi kaudeksi villin kortin. Hän on ainoa 1950-luvulla syntynyt ammattilainen. Jimmy White oli viimeinen, joka viime kauden jälkeen säilytti ammattilaispaikkansa. Hänenkin täytyy pelata hyvä kausi säilyttääkseen ammattilaispaikkansa – joskin villi kortti lienee selvä, jos White tippuu Tourilta. Konkareista myös Nigel Bondin ja etenkin Dave Haroldin täytyy pelata paljon paremmin kuin viime kaudella, jos kaksikko haluaa jatkaa ammattilaisena. Sama pätee Joe Swailiin. Myös Ken Dohertyn täytyy parantaa, joskaan hän ei vielä ole putoamisvaarassa.
1970-luvulla syntyneistä pelaajista Peter Ebdonin edellinen kausi oli erittäin huono. Saako hän käännettyä vireensä? Rankingin kärkipään pelaajista John Higgins on kuudentoista sakissa, muttei kymmenen parhaan joukossa. Mark Williams on niukasti kuudentoista ulkopuolella. Molempien ura on mennyt parin viime kauden ajan alamäkeä, minkä takia Ronnie O’Sullivan on tällä hetkellä kyseisen huippuikäluokan paras pelaaja. Myös Matthew Stevensin ja jossain määrin Graeme Dottin käyrät ovat laskusuunnassa.
Tällä hetkellä rankingin parhaat pelaajat ovat vanhempia kuin esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa. Kuitenkin jonkinlaista muutosta on nähtävissä. Ebdonin ja Dohertyn tapaiset entiset vakituiset top 16 -pelaajat ovat tippuneet jo selvästi kärjen ulkopuolelle, ja myös hieman nuoremmissa on Stevensin, Dottin, Williamsin ja Higginsin muodossa nähtävissä laskusuuntaa hitaasti, mutta varmasti. Muutamia poikkeuksia – kuten O’Sullivan ja Marco Fu, joka sai viime kaudella neljänneksi eniten rankingpisteitä ja kuudenneksi eniten palkintorahaa – huomioimatta 1970-luvun ikäluokka on tippumassa pois terävimmästä kärjestä. Myös Joe Perryn edellinen kausi oli vahva.
Nuoriso-osaston nousu
Vuoden 1985 jälkeen syntyneistä Judd Trump, Ding Junhui ja Mark Allen ovat jo raivanneet tiensä huipulle. Myös Jamie Copen peli on näyttänyt paremmalta terveysongelmien jälkeen. Kiinalaisista Xiao Guodong on lähellä top 16 -paikkaa ja Liang Wenbo on sekä viime kaudella ansaituissa pisteissä että palkintorahassa 20 parhaan joukossa.
1991 syntyneiden ikäluokka on lupaava. Anthony McGill, Jack Lisowski ja Michael White kuuluvat kyseiseen ryhmään. Kolmikosta jokaisen viime kausi oli kuitenkin edellistä huonompi. Tällä hetkellä White on ainoana pelaajana ryhmästä 32 parhaan joukossa. Lisäksi 1990 syntynyt Kiinan Cao Yupeng ja yhden kauden Main Tourilla pelannut 1991 syntynyt Kyren Wilson ovat esiintyneet lupaavasti.
Ei unohdeta myöskään Oliver Linesia (1995), Luca Breceliä (1995), Scott Donaldsonia (1994), Joel Walkeria (1994) tai Michael Leslieta (1993). Ryhmästä Walker on toista kautta ammattilaisena, Brecel oli viime kauden päätteeksi 64 parhaan joukossa ja säilytti ansaitsemansa rahat rankingissa, Leslie palasi Tourille Qualifying Schoolin kautta, Donaldson oli ensimmäinen Tourilta tippunut, mutta sai European Tourin menestyksensä ansiosta ammattilaispaikan takaisin (joskin aloittaa nollista) ja Lines pääsi täksi kaudeksi ammattilaiseksi. Lisäksi alle 18-vuotiaissa on muutama lupaava kiinalainen.
Nuorten läpimurtoa on odotettu jo jonkin aikaa, mutta vielä sitä ei ole tapahtunut. Esimerkiksi Brecel ei viime kausina ole kyennyt vastaamaan odotuksiin ja McGillin sekä Lisowskin kaudet olivat pettymyksiä. Silti koko ajan hitaasti mutta varmasti nuoret ovat nousemassa rankingissa ylemmäs vanhempien pelaajien kustannuksella. Veikkaan, että Xiao nousee jo tällä kaudella 16 parhaan joukkoon.
Kiinalaiset
Kiinalaisten läpimurtoa on odotettu jo kauan. Murskaavaa näytöstä heiltä ei ole nähty, mutta yhä useampi kiinalainen menestyy Tourilla. Esimerkiksi viiden viime kauden päätteeksi 64 parhaan joukossa olleiden kiinalaisten määrä on nousujohteinen: 2-5-5-5-7. Sama pätee ammattilaisten määriin: 8-6-9-10-15.
Kiinalaisten nousu ei siis ole ollut yhtä nopea kuin monet odottivat. Silti se on kiistämätön. Monet kiinalaisista – kuten Cao Yupeng, Lyu Haotian ja Zhou Yuelong – kuuluvat ikäluokkansa lupaavimpiin pelaajiin. Monet lupaavat kiinalaiset ovat tosin jääneet vielä toistaiseksi lupauksiksi. Zhang Anda tai Tian Pengfei eivät ole vastanneet korkeita odotuksia. 1991 syntyneellä Zhangilla ja 1987 syntyneellä Tianilla on kuitenkin vielä aikaa. Xiao Guodong on toiminut malliesimerkkinä nousujohteisesta kehityksestä.
Taistelu top 16 -sijoista
Rankingin top 16 -sijoista taistellaan tiukasti. Viime kauden päätteeksi sijojen 15-20 ero oli alle 40000 puntaa – siis samaa luokkaa kuin rankingin sijan 50 paikkeilla olevat tienaavat kaudessa. Viimeisistä paikoista 16 parhaan joukossa taistelevat esimerkiksi Joe Perry, Graeme Dott, Mark Davis, Mark Williams, Robert Milkins sekä Matthew Stevens. Hieman ryhmän takana olevista esimerkiksi Ryan Daylla, Michael Holtilla ja Xiao Guodongilla on takanaan hyvä kausi ja odotettavissa nousua. Pari hyvää turnausta riittää nostamaan heidät aivan kuudentoista parhaan kantaan.
16 parasta sijoitetaan tällä kaudella kolmeen turnaukseen: Australian Open, Shanghai Masters sekä MM-kisat. Lisäksi houkutteleva palkinto hyvästä rankingista on Masters, johon kutsutaan 16 parasta. Etenkin suora pääsy MM-kisoihin on suuri etu. Viime kaudella MM-karsinnoissa tippuivat muun muassa Dott, Stevens, Williams ja Ebdon.
Pelaajien kilpailukalenterit
Rankingit mitataan nykyään rahassa. Siispä menestyminen suurissa turnauksissa on paljon tärkeämpää kuin tasainen hyvä peli. Tämä vaikuttaa taatusti pelaajien valintoihin: yhä useampi jättää runsaasti turnauksia väliin. Ronnie O’Sullivan on malliesimerkki pelaajasta, joka on menestynyt suurimmissa turnauksissa ja jättänyt muita suurella prosentilla väliin. Hän nousikin yli 30 sijaa rankingeissa, kun vaihdettiin pistesysteemistä rahalistaan. On kiistämätöntä, että nykyinen neljäs sija kuvaa O’Sullivanin taitoja paremmin kuin vanha 39:s.
Uusi systeemi on kuin tehty O’Sullivanille. Hän saa melko vapaasti jättää turnauksia väliin ilman, että se heikentää merkittävästi hänen rankingiaan. Siinä missä burn out on ollut suosittu puheenaihe viime kausina, O’Sullivan on pelannut huipputason snookeria melkein aina pelatessaan. Hänen esimerkistään yhä useampi pelaaja alkaa todennäköisesti jättää pienempiä turnauksia väliin. Esimerkiksi Australian Open on jo viime vuosina kärsinyt heikosta osanotosta. Taustalla syinä ovat etäisyys ja ajankohta heti kauden alussa. Parin kauden sisällä etenkin huippujen kilpailukalenteri lienee typistetympi kuin nyt. Heikommilla sijoilla olevilla pelaajilla ei ole yhtä paljon varaa valita – heille jokainen ansaittu punta merkitsee.
Snookerissa siirryttäneen vähitellen tenniksen malliin, jossa suurimpiin turnauksiin osallistuvat kaikki ja pienemmissä kisoissa on yleensä kilpailun koosta riippuen vaihteleva määrä huippuja. Turnauksia on tenniksessä jopa päällekkäin. Snooker ei ole vielä levinnyt yhtä laajalle kuin tennis, joten yhtä runsasta turnaustarjontaa ei ole lähitulevaisuudessa näkyvissä (eikä sellaista tilannetta välttämättä ikinä tulekaan eteen), mutta luultavasti jo alkavalla kaudella otetaan askel kohti tenniksen käytäntöjä.
