Snookervuosi 2014 on tosiaan ohi, ja muistelemme vuoden tapahtumia vielä yhden jutun verran. Tällä kertaa keskitymme vuoden kohokohtiin, niihin timanttisiin hetkiin, joista vuosi muistetaan. Tiimimme jäsenet nimesivät ja perustelivat lyhesti mielestään kauden parhaan pelaajan tai tapahtuman muutamassa eri kategoriassa.
Mitä mieltä olet itse? Ovatko valintamme oikeita? Mitä olisit itse valinnut? Kerro se vaikka jutun kommenttikentässä!
Vuoden pelaaja
Kuka oli vuoden 2014 paras pelaaja?
Marko: Ronnie O’Sullivan. Vaikka MM-finaalista tulikin tappio, voitti O’Sullivan kaksi kolmesta suurimmasta turnauksesta ja lisäksi koko ajan arvostetummaksi tulevan Champion of Championsin ja Welsh Openin. Vertailun vuoksi German Mastersin ja China Openin voittanut Ding Junhui oli O’Sullivanin ohella ainoa pelaaja, joka voitti useamman kuin yhden suuren turnauksen. Ihmetystä herättää, kuinka O’Sullivan pystyi jopa finaaleissa murskaamaan Mark Selbyn ja Ding Junhuin kaltaisia vastustajia. Vaikka voitot ovat toki tärkeimpiä, ei ole syytä unohtaa komeita maksimeita tai viihdyttäviä otteita useissa otteluissa. Parista heikommasta turnauksesta huolimatta O’Sullivanin saavutukset ovat vertaansa vailla.
Mikael: Ronnie O’Sullivan. Maailmanmestaruus olisi kruunannut hurjan vuoden.
Olli K: Ronnie O’Sullivan. Tähän kategoriaan voi valita vain yhden nimen. Mastersin, Welsh Openin, Champion of Championsin ja UK Championshipin voitot ja MM-kisojen finaalipaikka tekevät O’Sullivanista selkeästi vuoden menestyneimmän pelaajan, mutta The Rocketin tapauksessa pelkät tilastot eivät koskaan kerro koko tarinaa. O’Sullivan on tarjoillut snookerfaneille vuonna 2014 liudan ikimuistoisia hetkiä, ja on yhä parhaimmillaan häkellyttävän ylivoimainen, iässä jolloin suurin osa lajin legendoista on ollut jo kaukana parhaista päivistään. Kaikkien aikojen lahjakkain snookerpelaaja nauttii lajista nyt enemmän kuin koskaan, ja se näkyy.
Olli S: Neil Robertson. Tasaista suorittamista isoissa turnauksissa läpi kauden vaikka maailmanmestaruutta ei tullut. Voitot kahdesta isosta turnauksesta kruunasivat hyvän kauden.
Vuoden turnaus
Mikä oli vuoden 2014 paras turnaus?
Marko: UK Championship. Turnausta ennen kritisoitiin voimakkaasti sen lyhyitä otteluita, mutta lopulta turnauksesta ei puuttunut oikeastaan mitään muuta kuin suomalaismenestys. Nigel Bondin nousu 6-5-voittoon 5-0-tappioasemasta, O’Sullivanin maksimi ja 6-0-murskavoitto Matt Seltistä, Ding Junhuin ja Mark Selbyn yllätystappiot, James Cahillin ja David Morrisin kaltaisia yllättäjiä, runsaasti käänteitä (esimerkiksi Robertsonin nousu 0-5-tappioasemasta 5-5-tasatilanteeseen mutta 6-5-tappio Dottia vastaan vain yhden mainitakseni), dramaattinen finaali… Turnaus oli käsittämättömän hyvä.
Mikael: Champion of Champions. Turnaus, jossa nähtiin aivan kreisejä otteluita.
Olli K: UK Championship. Kaikesta peliolosuhteisiin, tunnelmaan ja turnauksen peliformaattiin liittyvästä nokankoputuksesta huolimatta UK Championship osoittautui menestykseksi tärkeimmällä osa-alueella; itse otteluissa. Ensimmäisiltä kierroksilta asti Yorkissa nähtiin toinen toistaan dramaattisempia otteluita, huipentuen yhteen kaikkien aikojen UK-finaaleista O’Sullivanin ja Judd Trumpin välillä. Kaiken kaikkiaan BBC:n televisioimiin turnauksiin kuuluva kaksiviikkoinen oli loistavaa mainosta snookerille.
Olli S: MM-kisat. Pakko sanoa maailmanmestaruuskilpailut. Aina täysin omalaatuinen ja -tunnelmainen snookerkisa.
Vuoden ottelu
Mikä oli vuoden 2014 paras ottelu?
Marko: Champion of Championsin finaali Ronnie O’Sullivan – Judd Trump. Vaikka ottelu kalpenee draamassa esimerkiksi samojen pelaajien väliselle UK Championshipin finaalille ja varmaan myös Robertsonin ja Selbyn MM-välierälle, oli ottelu niin kovatasoinen, että se paikkaa draaman puutteen. Yhtä tasokasta ottelua ei ole aikoihin nähty. Vaikka ottelu ei ollut yhtä dramaattinen kuin moni muu, oli siinäkin useita käänteitä eikä sen katsomista voinut lopettaa kesken.
Mikael: UK Championshipin finaali Judd Trump – Ronnie O’Sullivan. Trump nousi ottelussa 9-4-tilanteesta 9-9, mutta hävisi katkaisufreimin. Mahtava comeback.
Olli K: Champion of Championsin finaali Ronnie O’Sullivan – Judd Trump. Snookerfaneja hemmoteltiin huikealla määrällä mahtavia otteluita vuoden 2014 aikana, mutta Champion of Championsin finaali Ronnie O’Sullivanin ja Judd Trumpin välillä nousee ylitse muiden. Snookerin kaksi kirkkainta tähteä tarjoilivat mykistävän näytöksen, jossa nähtiin yhteensä kuusi centurya ja peräti 17 yli viidenkymmenen pisteen sarjaa. Ottelua selvästi johtanut O’Sullivan kesti Trumpin armottoman kirin, ja poistui yhdestä kaikkien aikojen tasokkaimmista snookerotteluista 10-7 voittajana.
Olli S: MM-kisojen avauskierroksen ottelu Ronnie O’Sullivan – Robin Hull. Vaikka lopulta O’Sullivan voittikin melko helposti Hullin MM-kisoissa, oli se ottelu selkeästi itsessä vuoden paras. Pelaamassa kaksi omaa suurta idolia, ei voi pistää paljoa paremmaksi.
Vuoden läpimurto
Kuka teki parhaan läpimurron vuonna 2014?
Marko: Michael Wasley. 24-vuotias englantilainen pääsi parrasvaloihin tiputtamalla Ding Junhuin MM-kisoissa 10-9, mutta sitä ennen hän oli voittanut kolme karsintaottelua, joista viimeisen katkaisufreimin uusintamustalla. Uuden kauden puolella Wasley on pystynyt säännöllisesti voittamaan kovia vastustajia, joihin kuuluvat muun muassa Judd Trump ja Joe Perry. Wasley kärsi vuoden 2014 aikana vain neljä tappiota muille kuin top 32 -pelaajille ja niistäkin yksi tuli vielä keväällä 32 parhaan joukossa olleelle Ben Woollastonille.
Mikael: James Cahill.
Olli K: Oliver Lines. 19-vuotias Lines, jonka isä Peter pelaa myöskin ammattilaiskiertueella, herätti huomiota voittamalla International Championshipin karsinnoissa hallitsevan maailmanmestarin Mark Selbyn 6-4 oltuaan ensin 4-0 tappiolla. Nuorukainen jatkoi vakuuttavaa kehitystään selvittämällä tiensä Asian Tourin Hainingin osakilpailun loppuotteluun. Maailmanlistalla sijalla 82 majaileva Lines on ikäisekseen kypsä pelaaja, jolla on edessään valoisa tulevaisuus snookerammattilaisena.
Olli S:
Vuoden yllätys
Mikä oli suurin yllätys tai yllättäjä vuonna 2014?
Marko: Mike Dunnin välieräpaikka China Openissa. Kauden 2012-2013 aikana Dunn hävisi ensimmäiset 14 otteluaan, mutta säilytti ammattilaispaikkansa hyvän edelliskauden ansiosta. Lähtökohdat uuteen kauteen olivat siis vaikeat. Dunn oli kauden alussa viiden ottelun voittoputkessa ja pääsi monessa turnauksessa 32:n, joskus jopa 16 parhaan joukkoon, mutta sekään ei vielä riittänyt. Dunn pääsi karsinnoista World Openiin, mutta tippui avauskierroksella. Sen jälkeen hän päätti jäädä Kiinaan kolmeksi viikoksi valmistautumaan China Openiin, joka oli kauden toiseksi viimeinen turnaus. Avauskierroksella Dunn oli 1-4-tappioasemassa Peter Linesiä vastaan, mutta nousi lopulta 5-4-voittoon katkaisufreimin viimeisellä pallolla. Seuraavaksi kaatuivat Tian Pengfei ja Craig Steadman ja puolivälierissä Mark Selby, joka hävisi seuraavan kerran vasta uuden kauden puolella. Välierissä tuli tappio Ding Junhuilta, mutta Dunn oli jo varmistanut ammattilaisuran jatkumisen.
Mikael: Ding Junhuin ”taaperrus” loppuvuoden aikana.
Olli K: Michael Wasleyn voitto Ding Junhuista MM-kisoissa. Ding lähti MM-kisoihin päättämään huikeaa kautta, jonka aikana kiinalainen oli voittanut hurjat viisi isoa rankingturnausta. Unelma ensimmäisestä maailmanmestaruudesta töksähti kuitenkin jo ensimmäisellä esteellä, kun neljän karsintaottelun kautta kisoihin päässyt Wasley kukisti kiinalaisen huippujännittävän taistelun jälkeen 10-9 yhdessä Cruciblen historian suurimmista yllätyksistä.
Olli S: Ronnie O’Sullivan. Vuoden yllättäjäksi valitaan hieman yllättäen O’Sullivan. Luulin, että snookerin pelaamista ei voi viedä enää uudelle tasolle, mutta olin väärässä. Tämän vuoden Ronnie on näyttänyt, että kaikkien aikojen taitavin pelaaja pystyy vaan parantamaan vanhetessaan.
Vuoden kohokohta
Mikä oli ikimuistoisinta, unohtumattominta, ainutlaatuisinta tai sykähdyttävintä vuonna 2014 snookerrintamalla tapahtunutta? Mistä muistat snookervuoden 2014?
Marko: Robin Hullin eteneminen MM-kisoihin. En ole seurannut snookeria kovin monen vuoden ajan, mutta muistan olleeni pari vuotta sitten erittäin pettynyt, että en ollut seurannut lajia Hullin uran aikana. Seuraavaan suomalaispelaajaan ja etenkin yhtä hyvään saattaisi nimittäin kulua ties kuinka kauan. Sitten Hull alkoi tehdä comebackia, ja seurasin sitä niin tarkkaavaisesti kuin ikinä pystyin. Kunnon menestystä ei heti tullut, mutta kevään 2014 MM-paikka oli osoitus taidoista. Tunnen itseni jollakin tavalla etuoikeutetuksi päästessäni todistamaan Hullin otteita edes TV:n kautta. Ikinä ei tiedä, kuinka kauan seuraavaan vastaavaan saavutukseen kuluu aikaa, vaikka aina totta kai toivoo parasta. En tiedä, olenko ikinä hymyillyt yhtä paljon kuin Hullin tullessa sisään MM-otteluunsa. Suhtaudun niin intohimoisesti lajiin, että minulle tämä oli koko vuoden – ei vain snookervuoden – 2014 kohokohta.
Mikael: Robin Hullin menestys MM-kisoissa. Samaan aikaan muuten perustettiin FinnSnookerin Facebook-sivu ja Twitter-tili, josta kaikki sai alkunsa.
Olli K: Ronnie O’Sullivanin 147 Welsh Openin finaalissa. Suomalaisille sykähdyttävimpiä snookerhetkiä vuonna 2014 olivat tietenkin Robin Hullin esiintyminen MM-kisoissa ja turkulaisen Shanghai Mastersin puolivälieräpaikka. O’Sullivanin uran 12. maksimibreikki oli kuitenkin jotain hyvin erityistä. Finaalin viimeiseen freimiin tullut maksimi sisälsi huikean viimeisen punaisen vasemalla kädellä, ja räjäytti viimeistä kertaa turnausta isännöineen Newport Centerin yleisön tavalla, johon ei kukaan muu snookeristi pysty.
Olli S: Ronnie O’Sullivanin 147 UK Championshipin neljännellä kierroksella. Ehdottomasti vuoden sykähdyttävin hetki oli O’Sullivanin maksimibreikki heti missatun maksimin jälkeen. Sen jälkeen en enää löytänyt sanoja.
Mitä mieltä olet itse? Mitkä olivat vuoden 2014 kohokohdat?
Kuva: Monique Limbos
